Sateenkaariliput salkoon ja marssille!

Kolumni

Sateenkaaret täyttävät sosiaalista mediaa ja moni yritys ja yhteisökin nostaa Pride-viikon kunniaksi sateenkaarilipun salkoon. Tänään lauantaina Helsinki Pride -kulkue kerää taas noin satatuhatta ihmistä marssimaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolesta, ja eri puolilla Suomea järjestetään vastaavia kulkueita. Ensi kesänä myös Pohjois-Savo ja Etelä-Savokin saavat omat Pridensä.

Letkassa marssii moni heterokin, joka ei kuulu sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön. On selvää, että vähemmistöjen oikeudet eivät toteudu ilman enemmistön tukea ja liittolaisia, mutta Priden viestiä ei pidä typistää vain ”kaikkien oikeudeksi rakastaa”. Kyse on ennen kaikkea ihmisoikeuksista ja niiden tasa-arvoisesta toteutumisesta yhteiskunnassa.

Suomessa naisten ja miesten homoseksuaaliset teot kriminalisoiva laki astui voimaan vuonna 1894, ja ”homoseksuaalisista teoista” voitiin tuomita vankilaan jopa kahdeksi vuodeksi. Samaa sukupuolta olevien seksuaaliset suhteen dekriminalisoitiin Suomessa vasta 1971, mutta tuolloin homoseksuaalisuutta pidettiin yhä sairautena. Vuonna 1981 homoseksuaalisuus poistui tautiluokituksista.

Aika pitkälle on tultu muutamassa vuosikymmenessä, mutta vasta tänään Suomen pääministeri osallistuu ensimmäistä kertaa Pride-kulkueeseen. Antti Rinne on nähty marssilla ennenkin mutta pääministerin roolissa ei ole nähty ketään.

Mutta vieläkään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema ei ole valmis Suomessa, ja siitä pitäisi puhua Priden alla enemmän kuin oikeudesta rakastaa. Rakkautta on vaikea lainsäädännöllä kieltää, mutta oikeudet avioliittoon, adoptioon ja sukupuolen korjaushoitoihin ovat edelleen taistelun kentällä. Sukupuolen itsemäärittelyoikeus ei toteudu vieläkään ja edelleen transihmiset joutuvat osoittamaan lisääntymiskyvyttömyyden saadakseen vahvistettua sukupuolensa, joita ei tunnusteta laillisesti kuin kaksi.

Seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus ei ole keneltäkään pois. Tätä tuntuu monen olevan vaikea hahmottaa. Mitä enemmän meillä on tietoa ja ymmärrystä ihmisyyden erilaisista puolista, sitä enemmän kaikilla on tilaa löytää oma identiteettinsä, muodostaa ihmissuhteensa ja ilmaista itseänsä pelkäämättä syrjintää.

Lapsille ja nuorille kasvun tila on erityisen tärkeä. Kun kahden sukupuolen mukainen jako leimaa käsitöitä, liikuntatunteja, pukuhuoneita ja vessoja, transnuori joutuu kamppailemaan oman itsensä kanssa. Niin arkiset asiat kuin sukupuolittamattomat ja yksittäiset vessat voivat tehdä ison eron.

Jokainen pystyy edistämään vähemmistöjen oikeuksien toteutumista ja antamaan tilaa ihmisyyden kirjavuudelle omassa arjessa. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ei kysy eikä oleta asioita toisen ihmisen sukupuolesta, seksuaalisuudesta tai ihmissuhteiden laadusta. Jos toinen kertoo, kuuntelee ja kunnioittaa herkkiä rajoja.

Vaikka Pride-aikaan korostuukin oikeus olla avoimesti oma itsensä sukupuolen ja seksuaalisuuden kanssa, on muistettava myös oikeus säilyttää yksityisyys. Kenelläkään ei ole velvollisuutta tulla henkilökohtaisten asioidensa kanssa ulos kaapista, selittää ihmissuhteidensa laatua tai seksuaalisuuttaan muille eikä kertoa sukupuolikokemuksesta tai trans-hoidoista vain muiden tiedonnälän vuoksi.

Ja jos itsestä tuntuu tarpeelliselta kertoa toiselle hänen seksuaalisuutensa tai sukupuolensa olevan sairas, on paras hankkia hoitoa omalle itselle.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.