Sellaista (kesä)teatteri nyt vaan yksinkertaisesti on

Kesäteatterikausi on pyörähtänyt mallikkaasti käyntiin. Vielä reippaasti yli parin kuukauden ajan ulkokatsomot täyttyvät kesäteatterikansasta, joka odottaa näkevänsä hauskoja näytelmiä upeilla paikoilla.

Pieksämäen kesäteattereissa on jälleen mistä valita. Ryhmät ovat harjoitelleet pitkin kevättä, muokanneet näytelmäänsä oikeaan suuntaan ja ensi-illan koittaessa koittaa myös totuuden hetki. Irtoaako katsojista naurua, vai jääkö tunnelma latteaksi.

Haukivuoren kesäteatterin ohjaaja Sanna Saloviin toteaa ohjaajan puheessaan käsiohjelman sisäsivulla oivallisesti: joskus teatteri ei tavoita, joskus sitä ei ymmärretä. Joskus siitä ei tykätä, mutta sellaista teatteri nyt vaan on.

Pieksämäen seudulla on harvemmin nähty kesäteatteriesityksinä vakavamielisiä näytelmiä. Tällainen ei yleisestikään ole kovin suosittua kesäteatteriohjelmistoissa, mutta joskus sitäkin näkee.

Hauskuus ja rönsyilevä huumori kannattelevat. Komediat ja farssit ovat kuitenkin vaikea laji, sillä jokaisen hyvin kirjoitetun vitsin ja oivalluksen on upottava katsomon jokaista tuolia kuluttavan korvien väliin.

Etenkin farsseissa rytmi ja kulku on osuttava nappiin. Tällöin ei unohduksille ja muulle sekoilulle ole laisinkaan sijaa, koska rytmin katketessa tunnelmakin lässähtää.

Kesäteatterikansa on varsin vaativa ihmislaji. Virtasalmella kesäteatterin väliajalla ihmiset pohtivat ääneen sitä, mikä tekee hyvän kesäteatterin. Tietenkin näytelmällä ja itse esityksellä on valtava painoarvo, mutta kesäteatteriin kuulu niin paljon muutakin.

Kyse on tunnelmasta.

Moni pieksämäkeläinen kiertää kaikki alueen kesäteatterit, osalle on vakiintunut se yksi ja sama kesäteatteri, jossa vieraillaan vuodesta toiseen.

Tuttu ja turvallinen miljöö, tutut näyttelijät ja ehkäpä jopa se sama penkinpääty kuuluvat perinteisiin.

Väliajalla haetaan makkara tai kahvi ja pulla. Tuttujen kanssa ehditään vaihtaa muutama sana ja kertoa vuoden mittaan tapahtuneista asioista.

Kesäteatteri on kohtaamispaikka parhaimmillaan.

Halkokummussa on jo vuosia ollut käytäntönä se, että näyttelijät tulevat katsojien sekaan väliajalla. He eivät piiloudu omaan poteroonsa nauttimaan kahvikuppostaan, vaan yleisö pääsee vaihtamaan kuulumisia näyttelijöiden kanssa tavallaan kesken näytelmän.

Myös Pappilan pihan kesäteatterissa lapset ja nuoret kokoontuvat näkyville väliajalla. Tiivis lapsirykelmä osoittaa yhteenkuuluvuuden ja ryhmän energian nauramalla, vitsailemalla ja yksinkertaisesti nauttimalla ajastaan kesäteatterissa.

Kun näyttelijöillä on hauskaa, myös yleisöllä on hauskaa. On vaikeaa olla huomaamatta sitä yhdessä tekemisen iloa ja energiaa, joka näyttelijöistä huokuu katsomoon asti.

Kesäteattereiden kohdalla puskaradio on erityisen tärkeässä asemassa. Kehut kiitävät tuulen lailla, samoin kuin haukut. Jos kesäteatteriesitys on surkea eikä lainkaan viihdyttävä tai siinä on jotain muuta oleellista vikaa, ei sitä lähdetä katsomaan.

Väliajalla tarkkakorvainen sivustakuuntelija kiinnittää helposti huomiota kommentteihin näytelmästä. Aiotaanko sitä kehua muille, vai täyttyykö Facebook kirjoituksista, joissa suositellaan auton nokan kääntäminen aivan toiseen suuntaan.

Kesäteatteriin lähdetään helposti ex tempore. Lippuja ei turhaan varailla, vaan sinne mennään kun siltä tuntuu, jos tuntuu.