Sen kuuluisan käristyskupolin alla

Kolumni

Pääsisipä makaamaan kaupan pakastealtaaseen.

Tällaisia kummallisia ajatuksia herää, kun ulkolämpötila on kivunnut noin kolmeenkymmeneen asteeseen.

Ei siinä mitään, mutta kun saman verran alkaa olla myös sisätiloissa, alkavat hermot kiristyä.

Aivot tuntuvat sulavan ja keskittyminen töihin on vaikeaa. Olo on kaikin tavoin epämukava.

Käyn välillä uittamassa käsiäni jääkylmän hanaveden alla, mikä tarjoaa hetkeksi pientä helpotusta – mutta vain hetkeksi.

Töissä koneellinen ilmastointi vaikuttaa olevan rikki tai ainakin todella tehoton, kotona sellaista ei ole ollenkaan.

Haaveilen ilmalämpöpumpusta, viilennyslaitteista, tuulettimista. Kaataisipa joku puseroni kauluksesta jäitä.

Miksi en ollut kaukaa viisas ja hankkinut kotiin jotakin viilennyslaitetta hyvissä ajoin? Nyt kaikki edullisimmat mallit on todennäköisesti myyty jo loppuun.

Olen kateellinen heille, joilla on kodeissaan ilmalämpöpumppu. Kyllä nyt kelpaa laittaa se puhaltamaan viileää. Miksi en itse ole tehnyt tällaista järki-investointia?

Oma tuulettimeni vain siirtää lämmintä ilmaa paikasta toiseen. Onneksi sentään liikuttaa sitä sen verran, ettei yöllä ole jatkuvasti hiki otsalla.

Elimistö tuntuu kuitenkin olevan ylilämmin, mikä ei voi pidemmän päälle olla terveellistä.

Onnea on sentään ilmastoitu auto. Ehkä elämäni viisain rahallinen hankinta.

Avaan pakastimen oven vain todetakseni, että ei, en todellakaan mahdu sisään. Ehkä ensi yöksi yritän laittaa yöpaidan pakkaseen ennen kuin käyn nukkumaan.

Helpottavaksi keinoksi olen todennut myös jalkojen suihkuttelun jääkylmällä vedellä ennen sänkyyn menoa.

Kannattaa myös testata sitä, että jättää itsensä kuivaamatta suihkun jälkeen. Vesipisarat iholla viilentävät ja niiden vaikutusta voi vielä tehostaa makailemalla tuulettimen edessä.

Täkki kannattaa suosiolla unohtaa, jos ei halua lämpöhalvausta.

Olen nyt sortunut siihen, mihin en koskaan haluaisi sortua, eli säistä valittamiseen. Nythän pitäisi nauttia, kun kerrankin suomalaisia hellitään auringolla ja lämmöllä.

Moni iloitseekin, mutta minun elimistöäni ei vain ole luotu kuumuuteen. Voin pakkasella paljon paremmin.

Ja tosiasiahan on, että monelle helteet ovat ihan oikeasti liikaa.

Perusterveelle aikuiselle niistä ei ole sen suurempaa terveysriskiä, kunhan muistaa pitää huolen riittävästä nesteytyksestä.

Sen sijaan esimerkiksi vanhuksille kuumuus voi olla jopa kohtalokasta. Mitä pidempään helleaalto jatkuu, sitä tukalammaksi tilanne käy.

Viime kesänä helteen vuoksi kuoli lähes neljäsataa suomalaista. Esimerkiksi sydänsairaan elimistölle kuumuus on todella kova rääkki.

Ei kai hellevaroituksiakaan turhaan anneta. Mututuntuman perusteella ne olivat ennen varsin harvinaisia, mutta nyt viime kesinä tulleet hyvinkin tavallisiksi.

Kesät ovat muuttuneet ja yksittäisistä lyhyistä hellepätkistä on tullut jopa viikkojen pituisia jaksoja.

Ylipäätäänkin säissä on menty yhä enemmän ääri-ilmiöiden suuntaan. Talvi on joko epätavallisen lämmin tai sitten aivan jäätävän kylmä. Suvi joko sateinen ja viileä tai tukahduttavan kuuma ja kostea. Tasaisuudesta ei ole tietoakaan.

Nyt on näköjään vain opeteltava kärvistelemään sen kuuluisan käristyskupolin alla.