Sitä saa, mitä tilaa – ainakin suoratoistopalvelusta

Kolumni

Erilaisten suoratoistopalveluiden lisäännyttyä voi katsoja nykyään seurata suosikkisarjojaan milloin ja missä vain. Perinteinen televisionkatselu pitää edelleen pintansa, mutta erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa suoratoistopalvelut ovat vähitellen vallanneet aikaa vapaa-ajanvietossa.

Suoratoistopalveluja on tarjolla pilvin pimein. Niin ikään tarjontaa löytyy laidasta laitaan, jokaiseen makuun.

Suoratoistopalvelujen tarjoajien omat tuotannot nousevat jatkuvasti arviokeskusteluihin, ja esimerkiksi Netflixin omat tuotannot ovat saaneet runsaasti kehuja ja kiitosta maailmalla.

Kilpailu on ymmärrettävästi kovaa. Suosituimpien sarjojen ja uusimpien elokuvien tuominen suoratoistopalveluihin on yksi tapa pitää itsensä pinnalla kovassa kilpailussa, mutta niin ovat hyvin tehdyt dokumentitkin. Keittiöpsykologien ja kotisohvasalapoliisien keskuudessa erilaiset true crime -tyyppiset dokumenttisarjat herättävät keskustelua sosiaalisessa mediassa ja kahvipöydissä.

True crimella tarkoitetaan lyhykäisyydessään todellisista rikoksista kertovaa kirjallisuutta tai ohjelmia.

Yksi tämän hetken puhutuimmista true crime -ohjelmista on Netflixissä julkaistu The Devil Next Door. Dokumenttisarjassa seurataan Clevelandissa asuneen John Demjanjukin kiinniottoa ja oikeudenkäyntejä. Demjanjukin väitettiin 1980-luvulla olevan hirvittävä natsien kuolemanleirin vartija, joka tunnettiin nimellä Iivana Julma. Dokumentissa seurataan miehen matkaa ensin Amerikan oikeusistuimeen saamaan karkotuspäätös ja sen jälkeen Israeliin vuosia kestävään oikeudenkäyntiin.

Israelissa oikeudenkäynnissä ääneen pääsivät monet Treblinkan tuhoamisleiriltä selvinneet juutalaiset, jotka kertoivat tunnistavansa Demjanjukin nimenomaan Iivana Julmaksi.

Kuten tässäkin dokumenttisarjassa, myös monissa muissa samantyyppisissä true crime -ohjelmissa sisältö on varsin raakaa ja tunteita herättävää. Rikospaikkakuvat, uhrien kertomukset, omaisten tunteikkaat puheenvuorot ja televisioidut oikeudenkäynnit tuovat suoratoistopalveluohjelmaa seuraavan katsojan suoraan tapahtumien äärelle.

The Devil Next Door -ohjelmassa rakeiset ja köykäisin kameroiden tallennetut oikeudenkäyntipätkät antavat hyvän kuvan siitä, miten äärettömän raadollista oikeudenkäyntien kulku Israelissa on.

Lähemmäs nykypäivää tulevissa dokumenteissa, ja erityisesti amerikkalaisissa oikeusistuimissa kuvatut oikeudenkäynnit ovat hillitympiä ja järjestelmällisempiä, mutta eivät välttämättä hiukkaakaan vähäisempiä tunnelataukseltaan.

Meille suomalaisille tällainen oikeudenkäyntien kuvaaminen saati suorana televisioitu oikeudenkäynti on ainakin vielä toistaiseksi varsin tuntematon asia. Onko se sitten hyvä vai huono asia, siitä voidaan olla montaa eri mieltä.

Aivan kuten ollaan Suomessa annetuista rangaistuksistakin. Suuri osa suomalaisia on systemaattisesti sitä mieltä, että rikoksista annetut tuomiot ovat meillä aivan liian lieviä.

Perspektiiviä muun maailman tuomioihin saa helposti nimenomaan true crime -ohjelmia seuraamalla. Jos esimerkiksi tietyssä osavaltiossa Amerikassa käyttää luvatta toisen pankkikorttia, voi siitä saada 10 vuoden tuomion.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.