Tässä pelissä kaikki voittavat – toiset tietämättään

Kolumni

Nuorten syrjäytymisen mielettömyys ja mielenterveysavun riittämättömyys ovat olleet toki tiedossa, mutta Pekka Lähteenmäen juttu Talouselämässä tuo asian taas selvästi näkyviin.

Tulevalle hallitukselle esitetään toiveita ja osoituksia hallitusohjelmaan. Lasten ja nuorten syrjäytymisen estäminen on tärkeä asia, sillä siten varmistetaan suomalaisille tulevaisuus.

No, tulevat sukupolvet pääsevät ratkomaan ilmastonmuutosta, mutta se on heidän kohtalonsa ja heillä on jo asennetta ja työkaluja enemmän kuin meillä.

Juuri ilmestyneen lehden havahduttava juttu kertoo, että Suomessa on jo toimivia malleja, joiden avulla nuorten syrjäytymistä estetään. Niitä ei kuitenkaan käytetä, eivätkä ne juurru yhteiskuntaan.

Sen sijaan perustetaan aina uusia työryhmiä, mietitään ja kartoitetaan, mutta mikään ei muutu konkreettisiksi teoiksi.

Esimerkiksi Diakonissalaitoksen Vamos-toimintamalli on ollut tuloksellinen, mutta sekään ei ole päässyt vakituisen rahoituksen piiriin vaikka on toiminut jo 11 vuotta.

Vamos-toiminta auttoi vuonna 2017 yli kahtatuhatta nuorta, joista puolet pääsi opiskelemaan tai työhön. Mukana olleista nuorista 80 prosenttia koki tulleensa autetuiksi ja suhtautui tulevaisuuteen aikaisempaa valoisammin.

Hankerahoitus alkoi EU:n myötä, kun asioita haluttiin kehittää nopeasti. Pohjalla oli ajatus, että hankkeiden voimin tehdyt uudistukset juurtuvat yhteiskunnan toimintatavoiksi. Niin ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa käynyt. Joissakin tapauksissa organisaatiot hyötyvät siitä, että pyörää keksitään ja synnytetään koko ajan uudelleen.

Lieneekö näin laita nuorten syrjäytymisen ehkäisemissä vai löytyneekö kohta se viimeinen rasti, jonka jälkeen asiat yllättäen selkiintyvät ja osaset loksahtelevat paikoilleen.

Hankkeiden maailma jäi omaksi rakenteekseen pyörimään kuin lottokone. Siitä on tullut vakiintunut järjestelmä, jossa EU kokoaa valtioilta rahaa ja antaa sitä takaisin esimerkiksi hankkeisiin.

Valtioiden ei kannatakaan ottaa kaikkia toimintoja itsensä hoitamaksi ja suoraan rahoittamaksi vaan on järkevämpää antaa hankeruletin pyöriä.

Kysymys kuuluukin, että mitkä asiat ovat ydinasioita, jotka kuuluvat valtioiden hoidettaviksi. Eikö esimerkiksi nuorten syrjäytyminen ole sellainen?

Väestö ikääntyy ja yhä harvenevista nuorista osa syrjäytyy, eikä mene koulutukseen, ei työhön, eikä hanki lapsia tai jos hankkii, heilläkin on riski syrjäytyä.

Kaikkien etu on, että tähän puututaan ja ihmisiä autetaan niillä malleilla, joiden jo tiedetään toimivan.

Jutun tietojen mukaan Suomessa on 61 000 syrjässä olevaa 15–29-vuotiasta.

Mielialalääkkeitä syövien nuorten määrä on jatkuvasti lisääntynyt. Lääkkeitä syö tätä nykyä 18–24-vuotiaista useampi kuin joka kahdeskymmenes eli noin 22 000 nuorta.

Perheittäin laskien on pahimmissa ongelmissa noin 10 000 perhettä, joiden inhimillinen ahdinko maksaa yhteiskunnalle arviolta miljardi euroa vuodessa.

Syrjäytymistä voidaan estää muun muassa niin, että mielenterveyspalvelut viedään kouluihin. Oppivelvollisuuden jälkeen nuori jatkaa toisen asteen koulutuksessa tai menee työhön.