Taipaleella

Palasta pyhäksi

Tunnelma tiivistyy, odotamme lähtölaukausta malttamattomina. Hieman jännittää, miten selviän edessä olevasta koitoksesta, valitsinko matkan oikein.

Sankan yleisöjoukon kannustamana pääsemme vihdoin hilppaisemaan maratonin mittaista taivalta kauniissa suvi-illassa.

Kun valmistauduin ensimmäiselle maratonilleni, lähes 30 vuotta sitten, sain kortin, jossa oli teksti: ”Täytyy nauttia taipaleesta, matkalla olosta, eikä aina vain varrota perille pääsyä”.

Minua kehotettiin muistamaan näitä George Sheehanin viisaita sanoja paluumatkalla.

Sheehan tarkoitti tekstissään elämän taipaletta, kiehtovaa ja ihmeellistä seikkailua. Matkaan lähtiessämme emme tiedä, millainen taival meillä on edessä.

Luonnossa voi kokea upeita elämyksiä. Yllättäen voi kohdata Luojan luomia otuksia paikoissa, joissa niitä ei uskoisi näkevänsä.

Luontoa on mahtavaa tarkkailla eri vuodenaikoina: Miten kauniiksi talvella pakkanen ja lumipyry kuorruttavat maiseman.

Keväällä luonnon herääminen eloon, sen kasvuvoima, yllättää joka vuosi. Muuttolintuja, kuin hyviä ystäviä, odottaa innolla palaavaksi tutuille tienoille.

Kesän vehreyden ja syksyn kylläisen väriloiston keskellä voi nauttia kauniista kotimaasta. Askel on kevyt, taival etenee. Muistammehan kiittää Taivaan Isää kaikista lahjoista, joita Hän on runsain mitoin meille suonut.

Yllättäen, kuin salaman iskusta, kaikki voi muuttua. Askel alkaa painaa, edessä tuntematon tie. Emme tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Maisema näyttää synkältä ja valottomalta.

Joudumme ponnistelemaan jaksamisen äärirajoilla. Silloin toisten tuki ja kannustus voi auttaa eteenpäin.

Tärkeintä olisi muistaa, että Jumala ei jätä meitä koskaan yksin, Hän voi tuoda valon pimeään.

Olen kokenut, että maraton on kuin elämä pienoiskoossa, sen aikana usein kokee samanlaisia vaiheita.

Jos alkumatkasta vauhti kiihtyy liikaa, edessä voi olla pahimmillaan matkan keskeytys.

Vaikeuksien keskellä perille pääsyäkin ehtii kaivata. Maalissa tunne on upea: minä tein sen!

Äitini sai elää terveenä melko iäkkääksi. Viimeisinä aikoinaan hän alkoi odottaa perille pääsyä, hän oli valmis lähtemään.

Iäiselle taipaleelleen hän sai oppaaksi Taivaan Isän lähettämän enkelin.

Muistan hänen viimeisen, onnellisen hymynsä. Hän pääsi matkaan enkelin kanssa, käsi kädessä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.