Tee ensi vuodesta juuri sinun vuotesi

Joulu on jälleen takana päin, ja on aika valmistautua uuden vuoden tuloon. Vuosi 2019 on jo aivan nurkan takana, ja monessa kotitaloudessa valmistaudutaan isompiin ja pienempiin juhlallisuuksiin.

Kuinka moni lukija mietti vuosi sitten tähän aikaan, että ensi vuodesta tulee SE vuosi? Tarkoitti SE sitten mitä tahansa, näin ajattelijoita on varmasti suuri määrä.

Olipa tavoitteena sitten parempi kunto, uusi työpaikka, perheen perustaminen tai muu tärkeä asia lienevät tulokset hyvin erilaisia.

Toiset onnistuivat ja toiset eivät.

Jouluna monen huomio kiinnittyy siihen, kuinka voisin auttaa toisia. Joulu on perinteisesti hyväntekeväisyyden aikaa, ja tänäkin vuonna saatiin huomata se, että auttajia toden totta löytyy Pieksämäelläkin.

Uuden vuoden aika voisi puolestaan olla hetki, jolloin voisi ajatella vain itseään. Enkä nyt tarkoita sellaisella pahalla ja ilkeän itsekkäällä tavalla, vaan positiivisella ja hyödyllisellä tavalla.

Jos ihminen on vuodesta toiseen tottunut sanomaan kyllä erilaisiin asioihin oman itsensä kustannuksella, alkaa se väkisin käydä haastavaksi. Äärilaitaan vietynä ajatteluna sana kyllä sisältää yllättävän paljon painetta ja stressiäkin.

On sanottu, että sanomalla kyllä muille saatat helposti tulla sanoneeksi ei itsellesi.

Uskon, että jossain määrin tämä ajatus pitää paikkansa.

Kun ihminen haluaa alati toisten parasta ja hyvää heille, tulee sitä helposti laiminlyötyä omat toiveet. Jos vaikkapa ystävä haluaa aina mennä samaan kahvilaan kahville, mistä et löydä itsellesi mitään mieluista syötävää, jäät sitten ilman kahvileipää.

Pieni esimerkki, mutta varsin tehokas.

Ihminen, jonka on vaikea sanoa jää helposti muiden jalkoihin. Hänestä tulee itsestäänselvyys läheisille ja muille ympärillä oleville ihmisille. Muiden on helppo olettaa, että tuo ihminen tekee aina mitä pyydetään, oli se sitten millainen homma tahansa. Tuo ihminen käyttää aikaansa ja joskus jopa rahaansa silloin kun sitä joku muu pyytää.

Toisaalta taas liian kiltti ja muiden tarpeisiin taipuvainen ihminen voi saada voimaa siitä, että häntä pidetään luotettavana ja auttavaisena ihmisenä.

Auttaminen, tukeminen ja pienten palvelusten tekeminen ei kuitenkaan missään nimessä ole aina pahasta. Vain silloin, kun se oma itse unohtuu kokonaan.

Missä menee läheisriippuvuuden raja?

Tärkeintä olisi muistaa se, että jokainen meistä on arvokas ja jokaisella tulisi riittää aikaa myös itselle. Siksi valmistautuminen uuteen vuoteen voisi ollakin hyvä hetki pohtia sitä, miten voisin taata sen, että ensi vuonna pidän myös itsestäni huolta? Oman ajan ottaminen voi olla monelle vaikeaa, koska syyllisyyden tunne esimerkiksi perheen luota poisvietetystä ajasta tuntuu liian vaikealta.

Itseensä keskittyminen ja muiden saavutettavissa oleminen eivät ole toisensa poissulkevia asioita. Hyvä esimerkki tällaisesta ovat äidit. Heidän on voitava huolehtia lapsista, arjen pyörityksestä ja töistäkin. Voi hyvin kuvitella, miten se oma itse unohtuu kaiken tämän keskellä.

Kannattaa siis muistaa, että sinäkin olet tärkeä ja arvokas.