Terve taikausko ei ketään satuta

Hiihdon MM-kisojen aikaan Iltalehti kertoi Ristomatti Hakolan olevan Suomen taikauskoisin huippuhiihtäjä. Jutussa Hakola paljastaa, että kisojen aikaan hänen yllään on samat alusvaatteet, tarkemmin sanottuna kalsarit ja sukat. Tämä traditio on lehden mukaan jatkunut 16-vuotiaasta lähtien.

Hakolan taikausko ei rajoitu vain vaatetukseen: kisapäivinä hän tekee kaikki rutiinit aina samalla tavalla.

Hakola ei varmasti ole yksin taikauskonsa kanssa. Urheilupiireissä eriasteista taikauskoa on ollut havaittavissa aina.

Taikausko on asia, joka jakaa ihmisiä vahvasti. Toinen tuhahtaa koko taikauskohöpötykselle, kun taas toinen tunnustaa olevansa enemmän tai vähemmän taikauskoinen. Ei tarvitse kuin avata netin ihmeellinen maailma ja suunnata suomi24-keskustelupalstalle, kun eteen lävähtää kokonainen keskustelujen rivistö aiheesta. Keskustelujen aiheet vaihtelevat hurjasti. Miten spiritismi toimii? Tonttuja haetaan. Onko Kirkkonummella ihmissusia? Asiaa astraalimatkasta.

Ainakin nimettöminä suomalaiset haluavat mielellään keskustella kokemuksistaan ja uskomuksistaan, mutta kasvotusten harvemmin kuulee ihmisen myöntävän olevansa taikauskoinen.

Sama pätee yliluonnollisiin kokemuksiin. Vaikka ihminen itse vahvasti uskoisi siihen, että on kokenut jotain yliluonnollista, ei hän välttämättä halua puhua siitä koskaan. Ei edes läheisimmille ihmisille. Miksi näin on? Suurena syynä tähän lienee se, että nykymaailmassa yliluonnolliset kokemukset kuitataan helposti hölynpölynä ja mahdottomana. Skeptikko haluaa selittää selittämättömät kokemukset järjellä ja taatusti jollain muulla kuin yliluonnollisella.

Hyvä asia on, että maailmaan mahtuu molemmin ajattelevia.

Itse myönnän olevani hitusen taikauskoinen ja uskon vahvasti siihen, että kuolleet läheiset ovat läsnä henkiolentoina. En usko pahoihin henkiin tai siihen, että henget tai kummitukset ilmestyisivät maan päälle pahaa tarkoittaen.

Vaarini ja appeni vierailevat talossani usein. En osaa asiaa selittää sen tarkemmin, sen vain tietää.

Toivottaisin lämpimästi tervetulleiksi muitakin kuolleita läheisiäni, mutta kukaan muu ei ole ainakaan tähän asti meillä vieraillut.

Sen sijaan tuntemattomia kummituksia en toivo kohtaavani.

Taikauskoni ylettyy uskomuksiin, joista olemme varmasti lähes kaikki kuulleet. En halua tieten tahtoen kävellä tikapuiden alitse, ja tien poikki juokseva sysimusta kissa aiheuttaa minussa reaktion. Miksi ihmeessä ottaa se riski, että jotain tapahtuisi, kun aivan hyvin ne tikapuut voi kiertää. Sen sijaan jos sattuisin joskus rikkomaan peilin, en luultavasti panikoisi seuraavaa seitsemää vuotta.

Voinko siis sanoa olevani taikauskoinen, kun en kuitenkaan kaikkiin huonoihin enteisiin reagoi?

Nuorempana kannoin onnenamulettia mukanani joka paikkaan, mutta maailmani ei kuitenkaan kääntynyt ylösalaisin kun 14-vuotiaana sen hukkasin.

Minun puolestani jokainen voi uskoa aivan mihin itse haluaa. Niin kauan kun uskomuksista ei aiheudu itselle tai ympäristölle mitään haittaa tai vaaraa, voi jokainen turvautua mihin haluaa.

Jos taas uskomukset alkavat hallita elämää liikaa, kannattaa pysähtyä hetkeksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.