Tiedon ja tavoitettavuuden äärellä on hyvä olla

Kolumni

Minulla on kaksi ystävää, jotka eivät käytä mitään sosiaalisen median kanavia. Mies ja nainen. Pikaviestipalveluista naispuolisella ystävälläni on käytössä WhatsApp.

Hän kertoo käyttävänsä älypuhelintaan varsin epätavalliseen tarkoitukseen: soittamiseen ja tekstiviestien lähettämiseen.

Pahojen päivien varalle hänen älypuhelimestaan löytyy toisen iltapäivälehden sovellus, mutta tämän käyttö on varsin satunnaista.

Kyseinen ystäväni pyörittelee silmiään Facebookille. Hän kutsuukin sitä höpöhöpöbuukiksi. Usein kun keskustelemme, saan huvittuneen tokaisun takaisin johonkin väitteeseeni, että tarkista vaikka sieltä höpöhöpöbuukista. Miten tällaiseen enää voisikaan vastata mitään järkevää takaisin?

Välillä olen havaitsevinani jonkinlaista ärtymystä hänen äänessään siitä, että kaikki ovat Facebookissa. Tietenkään asia ei aivan näin ole, mutta meidän sukupolvestamme iso osa todella kuuluu naamakirjaan.

Facebookin käyttö on monelle meistä jokapäiväistä. Moni meistä vierailee Facebookissa useitakin kertoja päivässä.

Minä mukaan lukien.

Facebook on varsin kätevä työkalu tässäkin työssä. Juttuvinkkien lisäksi sieltä löytyy usein päivänpolttavia puheenaiheita. Ainakin silloin, jos kuuluu paikallisiin ryhmiin. Mikä harmittaa kansalaisia, mikä taas ilostuttaa. Mitkä asiat kaipaisivat selvennystä ja mistä puhutaan juuri nyt.

Moni haastateltava ottaa myös mielellään yhteyttä messengerin kautta, koska se on nopeaa ja helppoa.

Miespuolinen someton ystäväni puolestaan on viime aikoina vastahakoisesti ymmärtänyt Facebookin hyvät puolet. Se on nopea, helppo ja monipuolinen ilmaisukanava silloin, kun jokin asia pitää saada sanotuksi nyt ja heti. Tosin kyseinen henkilö ei edelleenkään suostu tekemään omaa Facebook-sivua, mutta hänellä on omat kanavansa saada sanaansa kuulluksi. Konstit on monet, eikä mikään ole huono vaihtoehto.

Hän on usein sanonut, että tykkää keskustella mieluiten kasvotusten, eikä jonkin laitteen välityksellä. Tätä väittämää tukee vahvasti myös se, että kyseinen henkilö on pärjännyt vallan mainiosti aataminaikaisella puhelimellakin tässä älypuhelinten valtaamassa maailmassa.

Luonnollisesti miesparka on saanut kuulla naureskelua ja lukemattomia vitsejä vanhasta puhelimestaan, jolla voi vain soittaa ja tekstata.

Minulle puhelimeni on sekä vapaa-ajankalu että työväline. Taskussa tai laukussa joka paikkaan kulkeva laite vastaa päivittäin moneen eri tarpeeseeni.

Heti aamulla tarkistan Facebookin, viestit, lehdet ja sään. Aamukahvia juodessa selailen Facebookista menneiden vuosien muistoja, jotka kyseinen sovellus ystävällisesti kokoaa sivulleni.

Useiden eri medioiden kautta saan välittömästi tietää sen, mitä maailmalla on tapahtunut nukkuessani. Tätä rituaalia en voi ohittaa yhtenäkään aamuna, en edes ulkomailla ollessani.

Seuraavaksi vuorossa on sähköpostien tarkistaminen. Kännykässä kulkee kätevästi mukana sekä oma henkilökohtainen sähköpostilaatikkoni että työsähköpostini.

Koen olevani jatkuvasti tiedon ja tavoitettavuuden äärellä, mikä sopii minulle vallan mainiosti ainakin toistaiseksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.