Tilastojaan paremmat pieksämäkeläiset

Kolumni

Pieksämäen asukasluku väheni viime vuonna 285 henkilöllä. Vuoden 2017 lukujen mukaan syntyvyyden enemmyys oli -200 ja alle 15-vuotiaita oli 12,1 prosenttia, kun yli 64-vuotiaita tilastoitiin olevan miltei 31 prosenttia kaupungin väestöstä. Perheitä Tilastokeskus listasi pari vuotta sitten yhteensä 4940. Meistäkö ne todella puhuvat? Pieksämäkeläisistä?

On kurjuuden maksimointia tuijotella Tilastokeskuksen numeroita. Ne kertovat tietynlaisen totuuden seudusta, jossa asumme. Numeroita ei voi kieltää, mutta niiden valtaan ei tarvitse alistua. Itse uskon, että sanat rakentavat maailmaa. Jos toistamme uutisten ja tilastojen kertomat synkät tarinat, alkavat ne toteuttamaan itseään. Se, mitä päivät pääksytysten puhumme, muuttuu teoiksi ja vallitseviksi totuuksiksi. Kokeilepa vaikka; tutkimusten mukaan pelkkä hymy saa aivosi kallistumaan positiivisuuden puolelle. Samalla tavalla ikävien uutisten jauhaminen saa sinut mukaan negatiivisten uutisten myllyyn.


Numeroiden takana olemme me, tämän piskuisen maaseutukaupungin asukkaat. Jokaisen numeron takana on elettyä elämää. Ja jokaisessa elämässä lienee silloin tällöin pieni ilon pilkahdus? Ja nautinnon hetki? Itselläni kotikaupunki toimii mahtavana maadoittajana hektisen työelämän vastapainoksi. Rauha, hiljaisuus ja turvallisuus ovat oman hyvinvointini avaimet. Niitä löydän Pieksämäeltä ja ne riittävät perusteluiksi, miksi edelleen haluan asua täällä.

Olemme Pieksämäen Nuorkauppakamarissa pohtineet kuluneena vuonna, mitä hyvinvointi tarkoittaa. Useimmille hyvinvointi on sidoksissa terveyteen. Olipahan elämäntapamme millaiset hyvänsä, useampi meistä myöntää, että kulhollinen marjoja ja aamukävely tekevät hyvää, mutta mitä muuta me tarvitsemme? Voisiko ympäristömme ja elinpiirimme olla hyvinvoinnin lähteemme?


Kun kävelen kodistani kaupungin keskustaan, voin nähdä arkisia menestystarinoita pienestä kaupungistamme. Päiväkodin pihalla on lapsia riemuitsemassa, rakennusmiehet puurtavat uuden koulun kimpussa ja vanha kulttuurikohde on otettu jälleen silmäteräksi. Saan ja voin kävellä rantatietä pitkin raikkaassa ilmassa. Oma terveyskeskus kuhisee väkeä, ei vain pahoinvoinnin vuoksi, vaan myös hyvinvointia vaalien. Lopulta tulen keskustaan. Olen todella ylpeä siitä väestä, joka sitkeästi joka päivä avaa putiikkinsa ja yrityksensä palvellen meitä pieksämäkeläisiä. Jokainen heistä ansaitsisi urhoollisuusmitalin yhteisen hyvän eteen puurtamisesta.


Kenties hyvinvointi lähtee yhteisöllisyydestä ja yhteisistä tarinoista, jotka päätyvät jokaisen yksilön arkeen. Tarkoitan tällä sitä ajatusta, jota myös Pieksämäen Nuorkauppakamari on halunnut tuoda esille toiminnassaan. Tehdään yhdessä hyvä näkyväksi ja ryhdytään kertomaan hyviä tarinoita kaupunkimme elämästä. Ajattelen jonkun mielestä naiivisti, mutta tuo aluksi ehkä teennäinenkin tahtotila voisi nousta vallitsevaksi ilmapiiriksi. Olisihan se hienoa, että kerran Suomen surkeimmaksi leimattu, olisikin uusi Onnela ja Solsidan samassa paketissa. Se olisi tarina, jossa kaupungin asukkaat olisivat päähenkilöinä aktiivisina toimijoina.


Miksi siis odottaa seuraavaa maanantaita, jolloin aloittaa uusi elämä? Itse huomaan innostuvani ajatuksesta, että hyvinvoinnin pohjakunto tehdään arkea eläen. Jokainen meistä voi pitää parempaa huolta itsestään, muista ja kaupungista. Tehdään se yhdessä. Rantatielle mahtuu lisää fiilistelijöitä!

Kirjoittaja on tuottaja sekä Pieksämäen Nuorkauppakamarin puheenjohtaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.