Toiset osaavat ja yhdellä on peukalo keskellä kämmentä

Toiset ne osaavat ja tekevät melkein mitä vain. Toiset eivät tunne osaavansa, eivätkä siksi myöskään uskalla. Ja sitten on muutama meitä, joilla on peukalo keskellä kämmentä. Kaltaisiltani jää esimerkiksi talon rakentaminen tekemättä, vaikka kuinka tekisi mieli ryhtyä nikkaroimaan ja olemaan käsistään kätevä.

Kaikkeen ei kompetenssi kuitenkaan riitä. Eikä ihan joka asiaa tarvitse kaikkien edes osata. Sellainen luo kysyntää ja lisää samalla palveluntarjontaa. Taitaville rakentajille on aina kysyntää ja töitä tarjolla jossain suunnalla. Huonompi humanisti saattaa joutua totuttelemaan työttömän elämään.

Kuitenkin normaalit arjen askareet olisi jokaisen elollisen syytä edes jollain tasolla hallita. Muussa tapauksessa puhutaan uusavuttomuudesta, joka tarkoittaa varsinkin nuorten aikuisten kyvyttömyyttä selviytyä kodinhoidosta ja muista jokapäiväisistä askareista. Kyllä jokaisen omillaan asuvan nuoren ja vähän vanhemmankin aikuisen tulisi selvitä omin avuin esimerkiksi pyykinpesusta, siivouksesta ja vaikkapa kahvinkeitosta.

Nykyisenlaiseen uusavuttomuuteen ovat johtaneet monet syyt, kuten perheyhteisöjen kiinteiden väheneminen, nuorten oma vapaa-ajan vietto, vanhempien kyvyttömyys opastaa ja samalla myös siirtää omaa osaamistaan nuoremmalle sukupolvelle sekä jatkuvasti lisääntyvä kiire.

Esimerkiksi suurten ikäluokkien nuoruudessa yhteiskunta oli aivan toisenlainen. Silloin esimerkiksi ruoka oli pakko valmistaa omin käsin alusta loppuun saakka. Sen jälkeen tulivat mikroaaltouunit ja kaikenlainen pikaruoka, jotka tekivät ruuanlaitosta nopeaa ja vaivatonta.

Kauppojen einesaltaat ovat uusavuttomien aarreaitta, jossa on tarjontaa jokaiseen makuun. Salaatin voi ostaa valmiiksi pakattuna, jauhelihan valmiiksi paistettuna ja jopa munakkaan voi hankkia kaupasta valmiiksi paistettuna. Ihmiselle jää tässä vaiheessa oikeastaan enää syömisen vaiva.

Nykyään jokainen nuori aikuinen omistaa vähintään yhden älypuhelimen, mutta entistä harvempi vaikkapa vasaran ja sirkkelin. Tai jos sellaiset sattuukin omistamaan niin välttämättä nuori aikuinen ei osaa kyseisiä työkaluja vielä käyttää.

Olemme tulleet tilanteeseen, jossa uusavuttomuus muuttaa muotoaan ja astuu samalla uudelle aikakaudelle. Nykynuoriso on oppinut älypuhelimen, tietokoneen ja tabletin käytön jo varhaisessa lapsuudessaan. Heille digitaaliset palvelut ja sosiaalinen media ovat arkipäivää, jonka kanssa heidän vanhempansa ja varsinkin isovanhempansa joutuvat vielä kovasti tekemään töitä.

Sähköisen asioinnin lisääntyessä myös ikääntyvän kansanosan täytyy tulla toimeen tietotekniikan kanssa. Harvassa ovat enää sellaiset palvelut, joissa voi asioida kasvokkain ihmisen kanssa. Pankkikonttorit ovat entistä harvemmassa, mutta pankkiasioitaan pystyy halutessaan hoitamaan verkkopankissa mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Päivittäisten asioiden hoitamiseksi kotisohvalta ei ole enää pakko nousta yhtä usein kuin ennen. Ystäviin ja sukulaisiin voi nyt pitää näppärästi yhteyttä Facebookin, whatsappin, twitterin ja muiden somekanavien kautta. Ei tarvitse matkustaa, eikä nähdä livenä naamakkain.

Virtuaalitodellisuuden arkipäiväistyminen avaa kokonaan uusia ovia. Sen jälkeen mikään ei ole niin kuin oli ennen.