Työn lomassa

Kolumni

Joskus on antoisaa miettiä joutavia – kuten vaikka sitä, mistä eri sanat tulevat kieleemme ja mitä ne ovat alun perin tarkoittaneet. Tämä harmiton hupailu voi tosin osoittautua joskus hyödylliseksi. Toisinaan sanojen pohtiminen jopa avaa uusia näkökulmia ja auttaa ymmärtämään paremmin ympäröivää maailmaamme. Parhaimmillaan ne ohjaavat meitä ymmärtämään käsitteiden sisällön aivan uudella tavalla.

Elämme parhaillaan kuuminta keskikesää, joka monelle on loma-aikaa. Nyt on siis aikaa tuumailuille ja ajanhukalle. Nyt voi vaikka miettiä, mistä mahtaa tulla sana loma ja mitä se tarkoittaa. Nykyään loma ymmärretään kouluun ja työhön liittyväksi oikeudeksi viettää vapaata aikaa. Siihen monesti yhdistyy mielikuvia matkasta, mökkeilystä, kotoilusta, veneestä tai laiturista.

Aivan alun perin sana loma on kuitenkin tarkoittanut rakoa, väliä tai aukkoa. Vieläkin sen tunnistamme, jos ajattelemme vaikkapa lausetta aurinko paistaa puiden lomasta.

Jos ajattelisimme lomaa aukkona tai välinä, saattaisimme ymmärtää ja oivaltaa loman merkityksen paremmin. Loma tarkoittaa siis taukoa tai väliä arkisista vaatimuksista, töistä ja opinnoista. Se on tarpeellinen muistutus meille suomalaisille, joille työ ei ole vain elantoa, vaan työhön liittyy usein kunnia ja omanarvontunto.

Meidän sananlaskumme kuvaavat usein työtä ja monissa lauluissa yhä raskasta työtä ihannoidaan: ”…ei riennä riemuksemme leipä miesten maatessa…”. Tämä asennoituminen on historian valossa ymmärrettävää: karussa maassa, jossa on lyhyt kasvukausi, on työ ollut selviytymisen edellytys. Se on vaatinut vanhastaan jokaiselta osallistumista perheen elättämiseen.

Ajat ovat tietysti muuttuneet, mutta yhä tänäänkin meissä elää ajatus, että työtä on tehtävä ja se on tehtävä hyvin.Ahkeruus on hyve ja siitä meidän varmasti on helppo olla yhtä mieltä. Lepoa tarvitaan myös – eli taukoa työn lomaan. Ilman lepoa me väsymme, uuvumme eikä meistä ole enää tekijöiksi. Niinpä ajatus tauosta on otettava vakavasti. Asian ymmärtämiseen voimme hakea oppia vaikkapa Japanista.

Nopeasti ajateltuna Suomi ja Japani vaikuttavat olevan kaukana toisistaan niin maantieteellisesti kuin kulttuurillisesti. Jotain yhteistä meillä kyllä on – karaokeinnostuksen lisäksi. Molemmissa kulttuureissa elää vahvana kunnian käsite ja molemmissa maissa tuo kunnia liittyy myös työntekoon.

Pitkät päivät ja täydet kalenterit tahtovat kieliä niin siellä kuin meillä korvaamattomuudesta ja tärkeydestä.

Japanissa on jo vuosikymmeniä sitten herätty huomaamaan, että ei ihminen kaikkea jaksa. Tunnetaan sana ”karōshi”, joka tarkoittaa suomeksi liialliseen työntekoon kuolemista. Siellä se todetaan viralliseksi kuolinsyyksi, kun työntekijän katsotaan kuolleen liiallisen työteon vuoksi.

Lomalla – siis aukolla työteon välissä – on valtava merkitys kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Saattaa olla niin, että tarvitsemme muistutusta siitä, että osaisimme lomalla päästää irti arjen vaatimuksista ja antaa aikaa levolle, läheisille, itselle tai vaikka joutaville ajatuksille. Jokainen työ on tärkeää ja ansaitsee tulla hyvin tehdyksi, mutta korvaamattomia me olemme vain kotona lähimmillemme.

Lopuksi: kohtuus kaikessa. Savolainen kansantaiteilija Jaakko Teppo sanoi taannoin ”On ne työhimot minullakin, mutta minä olen opetellut hillitsemään”.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.