Unelma omasta siirtolapuutarhasta

Mökkielämä on ihmisen parasta aikaa. Puilla lämpiävä kiuas. Nurmi paljaiden varpaiden alla. Laituri, soutuvene ja yön äänet.

Harvalla kuitenkaan on rahaa ja aikaa toteuttaa unelmaansa mökistä. Pieksämäen seudultakin tarjolla olevat kesäasunnot ovat siinä hintaluokassa, että pankkilainan lyhennyksiä saa maksaa vuosia, ja paikat ovat vain sitkeimmän pyöräilijän tavoitettavissa. Pitäisi siis olla paitsi rahaa myös auto, jotta maaseudulla kasvavasta mielenrauhasta saisi osansa.

Yhä useampi asuu yksin, ja omakotitalossa on raskas vastuu. Siksi kerrostaloelämästä on tullut niin nuorten kuin vähän vanhempienkin arkea. Joskus kuitenkin olisi ihana päästä kuopsuttamaan maata ja katsomaan vierestä, miten elämä työntää vihreää versoa.

En varmasti ole ainoa, joka kaipaa näin kesäaikaan omaa maapalaa ja mökkiä. Ratkaisu tähän olisi askeettinen siirtolapuutarhamökki, mutta niitä Pieksämäellä ei valitettavasti ole.

Mutta miksi ei ole?

Siirtolapuutarhat ovat syntyneet aikana, jolloin ruoasta oli pulaa. Nyt mökit ovat etenkin suurissa kaupungeissa ylellisyyttä, johon köyhällä ei ole varaa. Mitä siirtolapuutarhapalstoihin tulee, niissä on ollut myyjän markkinat jo pitkään. Uusiakin siirtolapuutarhoja on lähivuosina synnytetty muun muassa Espooseen, mutta niiden hinnalla saa täältä komean omakotitalon.

Kun puhutaan Pieksämäen keskustan kehittämisestä, ilmoille heitellään kauppakeskuksia, hotelleja ja tornitaloja, mutta ehkä pitäisikin miettiä mökkejä. Jos kaupunkiin rakennettaisiin muutaman kymmenen mökin siirtolapuutarha, jossa suihkut ja saunat olisivat yhteisiä eikä mökeissä olisi sähköjäkään, saataisiin monta kärpästä yhdellä iskulla.

Mökkejä voisi vuokrata kesällä matkailijoille, ja siten ratkaista majoituspulaa. Jos rakennukset olisivat huokeita, Pieksämäeltä löytyisi varmasti helposti kymmeniä ihmisiä, jotka haluaisivat kesäkodin keskustan tuntumasta.

Mökkikylä sopisi maaseutumaiseen puistokaupunkiimme, ja tekisi myös imagolle hyvää. Vedenjakaja-reitistön markkinoille ja matkailulle se antaisi mainion lisäpotkun.

Yhteisöllisyys ja ekologisuus ovat tänä päivänä kovassa huudossa. Jos kylän toteuttaisi vesistön läheisyyteen, voisi sen yhteyteen tehdä vaikka julkisen rantasaunan. Myös yhteiselle soutuveneelle löytyisi varmasti käyttäjiä siirtolapuutarhojen omistajista.

Idea on toki myöhässä siltä osin, että Pieksämäen keskusta-alueen strateginen osayleiskaava on jo hyväksytty, eikä siinä ole mökkikylälle sijaa. Voisihan siirtolapuutarhan toteuttaa myös jollekin kylälle, mutta silloin se olisi kaukana rautatieasemasta ja keskustan palveluista. Vain autoilevat siirtolapuutarhaviljelijät tai kyläläiset olisivat silloin kohderyhmänä.

Pieksämäellä on jotain, mitä suurilla kaupungeilla ei ole: vapaata ja edullista tonttimaata. Sen hyödyntämistä olisi hyvä miettiä niin sanotusti myös laatikon ulkopuolelta ja ideoida villisti ja vapaasti.

Kotimaan matkailussa on paljon potentiaalia, jonka hyödyntämisessä kannattaa kulkea eturintamassa ja näyttää mieluummin suuntaa kuin seurata muita. Sama koskee myös työelämästä vapaaherroiksi siirtyneitä ihmisiä, joilla on aikaa ja rahaa sekä halua saada uusia kokemuksia.

Näihin markkinoihin mökkikylä iskisi satasella.