Vähemmän rääkkiä, enemmän itsensä kehittämistä

Jollain kummallisella tavalla meihin ihmisiin on jo ilmeisesti äidinmaidossa tai peräti geenitasolla juurrutettu ajatus, että kaikenlainen kehittyminen on enemmän kuin kovan työn takana. Asetettujen päämäärien saavuttamiseksi on purtava hammasta ja väsymättä toimittava omien voimavarojen rajamailla, mielellään jopa vähän yli. No pain, no gain, eli ei tuloksia ilman vaivannäköä.

Samanlainen ajatusmalli meillä monella on työn tekemisen suhteen, sillä on kovin kunniakasta tehdä töitä hiki hatussa ja kelloon katsomatta. Työstä saatava palkkio on siitä maksettava rahallinen korvaus, jota myös palkaksi kutsutaan.

Tosin harvempi meistä enää konkreettisesti ansaitsee leipäänsä otsa hiessä, koska on päästy sentään sisähommiin ja töitä tehdään pääasiassa tietokoneella. Kiire ei ole kuitenkaan kadonnut mihinkään ja tekemisen tahti on käytännössä vain kiivastunut. Kaikille työtä tehdessä ei tule varsinaisesti kuuma, mutta tukalien tilanteiden myötä monelle pääsee otsalle kertymään kylmää hikeä.

Muutosta on tapahtunut myös hyvinvoinnin suhteen. Nyt kaikenlaisissa hyvinvointitrendeissä on tarjolla enemmän vaihtoehtoja kuin ihmisellä tuntuu olevan kykyä valita. On joogaa, polkujuoksua ja mindfulnessia sekä tuhat muuta asiaa. Tärkeintä on tietenkin hyvä flow.

Kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa elämisen painopiste on fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin harmonisessa tasapainossa. Puhutaan wellness -elämäntyylistä, joka edellyttää vastuunottoa omasta itsestään sekä terveiden valintojen tekemistä. Monelle terveydestä ja hyvinvoinnista on tullut aivan uudenlainen elämänarvo, jonka vaatimuksia toteutetaan myös kaikissa arkipäivän valinnoissa.

Kun ennen lähdettiin juoksemaan pelkästään harjoitusmielessä esimerkiksi tähtäimessä olevaa maratonia varten, niin nyt lenkkipolulta haetaan kunnon kohottamisen ohella myös mielenrauhaa. Lenkillä käyminen ei siis ole enää pelkkä liikuntasuoritus, vaan osa suurempaa kokonaisuutta.

Muutosten tuulet ovat puhaltaneet myös kuntosaleilla. Nyt siellä harjoitellaan usein personal trainerin johdolla ja opastuksella. Vähemmistöksi ovat jäämässä yksin treenaavat vähäpuheiset miehet, jotka hiljaisesti murahdellen antavat raudalle kyytiä. Ammattilaisen ohjeilla ja valvonnassa tapahtuva voimaharjoittelu on kuitenkin asiaa. Omin päin itsensä rikki treenanneita voimailijoita on tässä maassa aivan liikaa.

Tosin jatkossa saattaa kuntokeskuksissakin olla vähemmän vauhtia, sillä kevyen tehon intervallitreeni LIIT (low-intensity interval training) on korvaamassa hyvinkin kovatahtisen HIIT harjoittelun (high intensity interval training).

Vauhdin hiljentäminen on tätä päivää myös työelämässä. Downshiftaaminen, oman elämän leppoistaminen tai kohtuullistaminen on elämänasenne, jolla halutaan parantaa elämänlaatua vähentämällä työn tekemistä ja kulutusta. Kaikkea ei tarvitse tavoitella, koska kaikkea ei saa ja vähemmälläkin pärjää oikein hyvin.

Meille jokaiselle olisi välillä terveellistä pysähtyä katselemaan revontulia tai vaikka pihapuussa istuvia lintuja. Samalla kannattaa katsella ja kuulostella mitä perheelle kuuluu, miten esimerkiksi lapset ja puoliso voivat? Tärkein kysymys on esitettävä kuitenkin itselleen: miten sinä jaksat?