Vaalikone on hyvä renki mutta huono isäntä

Oma poliittinen muisti on suhteellisen lyhyt, ja se ulottuu vain jonnekin 1990-luvun puoliväliin. Vasta niistä ajoista on mitään selkeitä käsityksiä edes yksittäisten poliitikkojen lausunnoista ja kannoista.

Siksi vanhoja miettiessä on pakko käyttää Googlea.

Vuoden 1999 eduskuntavaalit olivat ensimmäiset vaalit, joissa olin äänioikeutettu. Silloin oli jo internet ja vaalikoneet, joista ensimmäinen ilmeisesti ensimmäistä kertaa käytössä.

Wikipedia kertoo vaalikoneiden historiasta, että suomalaisen version kehittäjä olisi Yleisradion toimittaja Erkki Vihtonen. Vihtonen oli löytänyt vuonna 1996 CCN:n verkkosivuilta testin, jossa viiteen kysymykseen vastaamalla sai selville, kumpi Yhdysvaltojen presidenttiehdokas, demokraattien Bill Clinton vai republikaanien Bob Dole, oli lähempänä omia kantoja.

Ja muuten ne vaalit muistan, mutta en tietenkään sitä CNN:n vaalikonetta.

Kuitenkin niissä vuoden 1999 eduskuntavaaleissa tein itse äänestyspäätökseni pelkästään vaalikoneen avulla, mikä osoittautui kolme vuotta myöhemmin virheeksi. Toukokuussa 2002 minulta äänen vaaleissa saanut ihminen äänesti ydinvoiman puolesta, vaikka itse olin marssinut sitä vastaan mielenosoituksissa.

Tämä kokemus on tehnyt minusta epäluuloisen vaalikoneita kohtaan.

Jos mietin omaa äänestyspäätöksiäni, on mahdotonta sanoa, miten kanta tarkalleen ottaen muodostuu. Mukana on varmasti iso osa tunnetta ja valittuja arvoja sekä ehkä myös hieman tietoa. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä tärkeämpää minulle on alkanut olla se, että tunnen ehdokkaan tavat toimia. Mielipiteitäkin olennaisempaa on se, miten poliitikko omansa muodostaa.

Vaalikoneilla ei ole mitään vaikutusta äänestyspäätöksiini. Täyttelen eri vaalikoneita, testailen eri äänestysalueilla mielipiteitäni ja ihmettelen, mitä ehdokkaita kukin piiri ja kone tarjoilee.

Kysymykset ovat epämääräisiä ja liian monitulkintaisia. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa Ylen vaalikone ja yksi neljästä kysymyksestä arvoista: "Suomessa tarvitaan nyt koviakin keinoja järjestyksen ja tavallisten ihmisten puolustamiseksi."

En ymmärrä, mitä ovat kovat keinot? Tarkoitetaanko tällä nyt poliisien lisäämistä vai vaikkapa poliisin oikeuksia rajoittaa meidän kansalaisten perusoikeuksia? Mikä on tavallinen ihminen? Olenko minä tavallinen? Mikä on epänormaali ihminen? Rikollinen vai ulkomaalainen?

Miten tästä voi muodostaa mielipiteensä, jos ei ymmärrä edes kysymyksen määritelmiä?

Eri vaalipiireissä saatan saada eri puolueita sopivimmaksi ja saman puolueen sisällä ehdokkaiden erot voivat olla jotain 50 prosentin ja 98 prosentin välillä, kun vertailen heidän kantojaan omiin vastauksiini.

On jokseenkin outoa mutta myös tervettä, että puolueet eivät ole vain yksimielisten kerhoja, vaan niiden sisälläkin poliittiset kannat kilpailevat siinä missä puolueiden välilläkin.

Ei ihme, että moni kokee politiikan vaikeaksi eikä oman ehdokkaan löytäminen ole helppoa.

Tällaisen keskellä vaipuu taas muistoihin. Täytin muistaakseni eduskuntavaaleissa 2003 ja kuntavaaleissa 2004 Hämeen Sanomien vaalikoneet. Tuolloin sain viimeiseksi eduskuntavaaleissa sen ehdokkaan, joka tuli kuntavaaleissa ensimmäiseksi. Se oli niin absurdia, että jätin jälkimmäisissä vaaleissa kokonaan äänestämättä - äänestyspäätöshän sekin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.