Vapaus on vaarallista myös kissalle itselleen

Kolumni

Kissat ja harvat koiratkaan tuntevat oman tonttinsa rajoja. Vielä harvempi niistä osaa katsoa kalenterista pesimisrauhan alkuajankohtaa tai erottaa suojeltua lajia tavallisesta haittaeläimestä.

Laki on yksiselitteinen: omistajan on huolehdittava, että kissa tai koira ei mene naapuritalon pihalle.

Vietin lapsuuteni omakotitalotaajamassa, ja viereisessä talossa asui paras ystäväni. Hänellä oli mustavalkoinen pullea kissa, joka oli ihmisille yhtä kiltti kuin pehmoinenkin. Kissa sai kulkea vapaana niin kesät kuin talvetkin, ja luonnossa sen vaistot heräsivät eloon.

Keittiön ikkunasta minä ja sisaruksemme päivystimme lintulautaa ja hätistimme kissan vähintäänkin kymmeniä kertoja kotiinsa. Pikkulinnut kiehtoivat sitä vielä enemmän kuin meitä. Mustana varjona se hiipi maha maata viistäen kohti saalislintuja, mutta harvoin onnistui metsästyksessään.

Pakkasaamuina se oli käynyt makoilemassa automme konepelillä, jota lohkolämmitin kivasti lämmitti. Toisinaan lähtö oli tullut niin äkkiä, että kynsillä oli otettu terävästi kiinni maalipinnasta. Pitkät naarmut ja tassunjäljet olivat tästä todisteena.

Ilmeisesti kumin hajua kissa vihasi. Kovimmilla pakkasilla keltainen jää etuikkunassa kertoi jo etukäteen, että lämmitysjärjestelmä tuoksuisi tänään todella terävästi.

Keväisin kissa kävi kuopimassa sokkelin vierustan ja kukkapenkkien multakasoja. Ne olivat yhtä hyviä paikkoja vessoiksi kuin auton konepeltikin.

Tuttavani harkitsee kissan hankkimista, ja hän kyseli Facebookissa, mikä olisi eettisin tapa ruokkia eläintä. Siellä yllättävän moni ehdotti, että kissan antaisi kulkea vapaana ja metsästää itse ruokansa. Tätä hyvänä ratkaisuna näytti pitävän lähes joka kolmas keskusteluun osallistuvista ihmisistä.

Logiikka on valtavan hämmentävä. Kissa ei kuitenkaan kuulu Suomen luontoon sen enempää kuin koirakaan, josta harva ehdottaisi milloinkaan samaa: päästäpä se Musti irti ja odottele, että täyttää kurnivan vatsansa ties millä mitä tuolta pihoilta tai metsistä löytää. Hevosetkin ja ponit irti ja laiduntamaan naapureiden pihoille. Ei todellakaan ole lemminkin oma tehtävä huolehtia ravinnostaan, vaan se kuuluu omistajalle.

Jostain syystä kuitenkin kissan ajatellaan olevan luonnostaan metsästäjä, jonka on päästävä tappajana toteuttamaan vaistojaan.

Pikkulinnuille, jyrsijöille tai liito-oravan poikasille kissan käpälä ei kuitenkaan ole mikään luonnollinen tai hyvä tapa päättää päivänsä. Ja olisipa sitten mitä mieltä tahansa kissan vaistoista ja vieteistä sekä oikeudesta toteuttaa niitä, vapaus on vaarallinen myös kissalle itselleen.

Yksikään lemmikki ei ole turvassa, jos sen päästää irti. Riskinä ovat niin liikenne, petoeläimet kuin ilkeät ihmisetkin.

Jos tuntuu siltä, että sisäelämä on kärsimystä kissalle, paras olla ottamatta koko lemmikkiä.

Vahinkoja toki sattuu ja joskus oma lemmikki saattaa päästä irti vastuulliseltakin omistajalta. Jos kuitenkin koira tai kissa vaeltelee tuon tuostakin jossain itsekseen, pitäisi siihen saada tavalla tai toisella loppu.

Eläintensuojelussa tarvittaisiin leveämpiä hartioita ja lisää mahdollisuuksia puuttua lemmikeiden irtipitämiseen. Kyllä eläimen altistaminen vapauden vaaroille on laiminlyömistä siinä missä niiden pitäminen ruoatta. Sakkoa parempi rangaistus sellaiselle on eläintenpitokielto.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.