Voiko tasa-arvoa olla ilman lukutaitoa?

Kolumni

Kirjat ja lukeminen on lyhyt välivaihe ihmiskunnan historiassa. Näin väitti Mikael Jungner elokuussa Twitterissä. Mielipiteensä kertomiseen hän käytti lyhyen välivaiheen tapaa eli kirjoitettua kieltä.

Jos ei mennä itse väittämään vielä, vaan tarkastellaan pelkkää muotoa, ollaan päästy huikeiden ristiriitaisuuksien äärelle. Jos lukeminen tosiaan on huono tapa hankkia tietoa, voisi luulla, että Jungnerkin lähtisi välittämään viestiään jollain tehokkaammalla tavalla kuin asettelemalla kirjaimia pötköksi.

Kohu kuitenkin syttyi nopeasti, ja moni ihmetteli, miksi Jungner halveksi lukemista ja kirjoja.

Koska Twitter ei ole mikään kirja, vaan siellä viestin on mahduttava 280 merkin rajaan, perustelut radikaalille väitteelle jäivät uupumaan. Jungner pääsi kuitenkin avaamaan ajatuksiaan pian Ylen Aamu-tv:n lähetykseen, ja siellä kirjojen ja lukemisen merkityksestä hänen kanssaan keskusteli Helsingin kirjamessujen ohjelmajohtaja Ronja Salmi.

Pätkä kestää vain kymmenen minuuttia ja on löytyy edelleen Areenasta. Suosittelen sen katsomista, mutta tiivistetään: minä sain siitä sellaisen käsityksen, että Jungner oli nyt vaan saanut päähänsä, että lukeminen ei ole tärkeää kirjoittanut ajatuksen internetiin, vaikka ei siinä nyt oikeastaan ole edes kunnon ajatusta. Paitsi että tarinoita voi kertoa muutenkin kuin raskaasti kirjalla. Salmi sen sijaan todistaa vahvasti kirjojen ja lukemisen merkitystä ihmisten ajattelulle, tiedon omaksumiselle ja ihan vaan viihtymiselle.

Samalla Salmi sai Jungnerin näyttämään siltä, että häntä ei niinkään kiinnosta tieto tai semmoinen, vaan ajan kuluttaminen.

Jungner on yhdessä asiassa loistava: provosoinnissa. Enkä tällä tarkoita tunteiden nostatusta jollain maagisilla uusilla ajatuksilla vaan taitoa kiihdyttää ihmisiä ajattelemaan.

Minut Jungner sai Twiitillään ajattelemaan ihan näitä suomalaisia etuoikeuksia, joita on vaikea ottaa muuna kuin itsestään selvyyksinä. Ristiriitaista on pitää lukutaitoa välivaiheena ja kirjoittaa se ajatus sen sijaan, että videoisi tai nauhoittaisi sen. Ehkä lukutaitoa kelpaa arvostella, jos onnekkaasti asuu maassa, jossa on tutkitusti maailman paras lukutaito.

Jungner ei ollut lukutaidosta ja kirjojen lukemisen vähyydestä huolissaan, koska ”ne ovat vain yksi keino kertoa tarinoita”.

Maapallon väestöstä yli 15-vuotiaista 800 miljoonaa on lukutaidottomia. Heistä 98 prosenttia elää kehitysmaissa.

On siis selvää, että lukutaito keino kommunikoida ja hankkia tietoa eikä niinkään välivaihe kuin perusoikeus. On sokeutta tarkastella sitä irrallisena yhteiskunnallisesta kehityksestä: lukutaito liittyy sukupuolten tasa-arvoon, demokratiaan, rauhaan ja ihmisten työllistymismahdollisuuksiin.

Kun Jungner väittää lukutaidon ja kirjojen olevan lyhyt välivaihe ihmiskunnan historiassa, jää auki, mitä hän ajattelee tulevan niiden tilalle.

Teknologia on tuonut paperin ja kirjaimien rinnalle pikseleitä, kuvaa ja ääniä, mutta on lyhytnäköistä ajatella lukutaidon merkityksen ainakaan vähenevän. Lukutaitoa on ymmärtää paitsi tekstiä, sen sävyjä ja rakenteita, myös kuvaa ja puhetta. Kriittinen ajattelu vaatii kaikkien kommunikaatiomuotojen ymmärrystä.

Twitterin hektisessä internet-ajassa voi unohtua, että kaikki ei ole tässä ja nyt. Kirjoitettu teksti on viestintätavoista kaikkein vapain teknologiasta ja sen muutoksesta. Lukutaidon avulla voi ymmärtää historiaa ja sen vaikutusta nykyisyyteen myös aikalaistekstien kautta sekä tallentaa tätä kirjoittamalla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.