Voisiko lapsestasi tulla joskus astronautti?

Kolumni

Kevät lähestyy kovaa vauhtia ja samoin lähestyy aika hakea kesätöitä. Tänäkin vuonna kesätöiden hakeminen on monella nuorella edessään elämänsä ensimmäistä kertaa.

Kasiluokkalaiset aloittavat maaliskuussa työelämään tutustumisen, mikä tarkoittaa heille ehkä ensimmäistä kosketusta oikeisiin töihin. Vaikka tutustuminen ei olekaan sama asia kuin varsinainen työharjoittelu, on tilanne jännittävä.

Tutustumispaikka olisi parhaassa tilanteessa silta alalta, mihin aikoo itse joskus työllistyä. Tuntuu silti hassulta ajatella, että kasiluokkalaiset, eli noin 14-vuotiaat lapset osaisivat jo päättää näin isoista asioista. Silti peruskoulun viimeinen luokka alkaa jo syksyllä.

On kuitenkin erinomaisen hyvä asia, että lapset ja nuoret pääsevät tutustumaan erilaisiin töihin ja työpaikkoihin. Kutosluokkien yrityskylävierailu Kuopioon on myös asia, joka olisi voinut olla hieno kokemus itsellekin lapsena.

Vanhempana sitä toivoisi osaavansa olla mahdollisimman kannustava oman lapsen urahaaveiden suhteen. Tämä saattaa kuitenkin olla loppujen lopuksi hyvin haastavaa, jos lapsi haaveilee hyvinkin erikoisista tai jopa melkein saavuttamattomissa olevista ammateista.

Esimerkiksi astronautin ura kuulostaa aikamoisen kaukaiselta ja vaikeasti saavutettavalta. Mutta jos joku lapsistani koko sydämestään astronautiksi haluaisi, pyrkisin toki tukemaan ja ohjaamaan koulutusuralle parhaan kykyni mukaan. Matkan varrellahan voi mielikin muuttua, ja opiskelu kannattaa aina.

Kymmenvuotiaalla pojallani on urahaave, johon en osaa suhtautua oikein millään tavalla. Hän nimittäin haluaisi kovasti tubettajaksi tai rallikuskiksi.

Jälkimmäinen ammatti on minulle huomattavasti tutumpi kuin edellinen. Omassa lapsuudessani kun ei tubettajia edes ollut, enkä edelleenkään heitä aktiivisesti seuraa.

Keskimmäisen lapseni pitkäaikainen haave puolestaan on orpokodin perustaminen. Tässä muutaman vuoden varrella orpokodin perustamisen rinnalle ovat nousseet myös lastentarhanopettajan työ ja eläinlääkärin työ.

Teini puolestaan on vakaasti päättänyt ryhtyä poliisiksi. Hänellä on jo selkeä suunnitelma siitä, miten hän aikoo edetä asettamaansa tavoitteeseen.

Olisi niin mukavaa voida ajatella, että tämän päivän lapsille ja nuorille maailma on avoin. Heistä voi tulla ihan mitä vain he haluavat, kunhan malttavat käydä koulut loppuun ja panostaa opiskeluun.

Tämän hienon ajatuksen toisessa vaakakupissa painaa kuitenkin joidenkin alojen työllisyystilanne. Jos lapsi haaveilee huonon työllisyystilanteen kanssa painivasta alasta, täytyykö häntä silti rohkaista ja tukea haaveessaan?

Kun miettii itseään 14-vuotiaana samojen valintojen edessä, tuntuu tuo aika hirveän kaukaiselta. Täytyy myöntää, etteivät urasuunnitelmat todellakaan olleet itselläni tuolloin päällimmäisenä mielessä. En edes muista, että jatko-opiskelusta ja uravalinnoista olisi koulussa hirveästi puhuttu, vaikka toki asiaa käsiteltiin varmasti esimerkiksi opon tunneilla.

Neljätoistavuotiaana olin ehtinyt jo kuitenkin haaveilla muutamista ammateista. Listaltani löytyvät muun muassa muotisuunnittelija, arkeologi, laulaja, eläinlääkäri joka ei koskaan lopettaisi yhtään eläintä ja toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.