Ympäristöoppia oppimisympäristössä

Kolumni

Nykykouluihin rakennetaan avoimia opiskelutiloja, kuulemma oppimisympäristöjä. Perinteinen käytävä-luokkahuone ratkaisu on vaihdettu suuriin tiloihin, joita ainakin joissakin tapauksissa voidaan sermeillä, tai vetoseinillä rajoittaa pienemmiksi tiloiksi.

En minä tästä vielä hämmästy, mutta joissakin kouluissa ei kaikille oppilaille ole omia pöytäpaikkoja, vaan he tekevät tehtäviään lattialla maaten, säkkituoleissa ja sohvilla. Joillekin nämä työskentelyasennot soveltuvat varmaan mainiosti. Toisaalta voi olla oppilaita, jotka mieluummin kirjoittaisivat tehtäviään vihkoihin ja kirjoihin, varsinkin kynällä, ihan pöydän ääressä istuen. Mitenhän nämä pöytäpaikat jaetaan? Jotenkin luulen, että ne vallataan. Käydään vanhaa kunnon tuolileikkiä. Saattaa olla, että näissä karkeloissa maan hiljaiset ovat juuri niitä joiden ympäriltä tuolit viedään.

Suurissa oppimisympäristöissä saattaa olla 60 - 80 oppilasta, joita paimentaa kaksi opettajaa. Kuulostaa hieman haasteelliselta. Mikäli oppilasaines ei ole kouluajoistani muuttunut täysin, niin tilanteita varmasti riittää. Olen toki nähnyt suurempiakin joukkoja pyöriteltävän sujuvasti vain yhden ihmisen toimesta, mutta silloin paikkana oli armeija.

Osittain ratkaisuja perustellaan valmistautumisella tulevaan työelämään. Itse jouduin täysin valmistautumattomana avokonttoriin. Maisemakonttoriksi kutsuminen ei auttanut yhtään, sermi voitaisiin liittää suomalaisten kirosanojen joukkoon.

Viralliset tahot antavat koulutiloista hyvin ympäripyöreitä ohjeita, joten kunnat saavat melko vapaasti toteuttaa itseään. Yksi pointti lienee raha; kun turhia käytäviä ei rakenneta, säästyy kalliita neliöitä.

Tuleva Hiekanpään yläkoulu on käsittääkseni yhdistelmä uutta ja vanhaa. Käyttöön tulee isoja yhtenäisiä tiloja, jotka voidaan pienentää vedettävillä väliseinillä. Tämän hetkisen tiedon valossa ratkaisu tuntuu viisaalta; Mitään peruuttamatonta ei olla tekemässä.

Pieksämäen Yhteislyseossa käytettiin jo 60-luvulla sujuvasti laajennettua oppimisympäristöä. Joskus oppilaita komennettiin luokkahuoneesta käytävän puolelle, oven välittömään läheisyyteen. Sohvia, tai säkkituoleja ei ollut, lattialla istuttiin.

Useimmiten jäähylle jouduttiin ihan omasta syystä, paitsi kerran opettaja sanoi heti luokkaan tullessaan: ”Kovalainen ja Laine ulos”. Tämä lienee ollut niin sanottua ennalta ehkäisevää toimintaa, vai mitä Timppa?

Erittäin mielenkiintoinen ratkaisu tulee Hiekanpään yläkoulun viereiseen Esedun teknologiarakennukseen. Avaraan hallitilaan asennetaan 20 jalan merikontteja. Kontteja tullaan käyttämään ainakin hitsaus- ja hiomistiloina. Tämä kuulostaa toimivalta ja kekseliäältä. Arkkitehtikoulussa eivät kaikki näköjään enää juo samaa vettä.

Tarkoittaako tuo 20 jalkaa kenties sitä, että konttiin mahtuu kymmenen jalkaparia? Ihan sillä ajattelin, että tämähän sopisi hyvin kaikkien käytävättömien koulujen jäähyaitioksi.

Tutkimuksia uusien oppimisympäristöjen vaikutuksesta oppimistuloksiin on vähän. Sellaisia tutkimustuloksia sen sijaan on, että opettajan merkitys tuloksiin on merkittävästi suurempi kuin tilojen. Tämän on pakko olla totta, sillä he saivat taottua meille 60-lukulaisille ja paljon aiemmin eräälle seitsemän veljeksen yksityisluokan visakalloisille sonneille edes rahtusen järkeä päähän, ehkä.

Kirjoittaja on Jorma Kovalainen, joka onnittelee 150-vuotiaita Veljeksiä, he elävät.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.