Ystävyyskaupunkien yhteys tulee herättää henkiin

Kolumni

Pieksämäki ja ennen kaikkeaa Kulttuuripappila Sylvi sai viime viikonloppuna arvovaltaisia vieraita, kun unkarilainen taiteilija Lászó Madaras osallistui taidenäyttelyllään viikonlopun tapahtumatarjontaan. Pieksämäen ystävyyskaupunki Gyöngyösista taitelija toi mukanaan kaupungin varapormestari Dr László Tatárin, jonka kanssa ystävyyskaupunkien välistä yhteistyötä halutaan aloitella uudestaan.

Esimakua unkarilaisista vieraista Pieksämäellä saatiin jo viime vuonna, kun delegaatio vieraili kaupungissa.

Muistoissani palaan väistämättä vuosia taaksepäin aikaan, jolloin lauloin silloisessa Soneka-kuorossa. Kuoro nimittäin teki matkan Gyöngyösiin, Pieksämäen ystävyyskaupunkiin vuonna 2002 samoilla ajatuksilla kuin mitä unkarilainen taiteilija nyt. Ystävyyskaupunkien välistä yhteyttä haluttiin vahvistaa, ja mikä olisikana parempi tapa tähän kuin kulttuurin kylään kutsuminen.

Gyöngyös on kaunis kaupunki, yllättävän paljon samantyyppinen kuin Pieksämäki.

Muistan myös Tanskan matkan hyvin. Vuosi oli 1999. Erityisesti muistan valmistautumisen odotettuun matkaan.

Etukäteen en kaupungista tiennyt yhtään mitään, eikä tuohon aikaan tullut hirveästi googleteltua tietoja ennen reissua.

Sen sijaan omaa jännitystään matkalle aiheutti se, että muutama meistä niin sanotuista vanhoista kuorolaisista oli jo ylittänyt täysi-ikäisyyden rajan. Mukaan kuoron vahvistukseksi päädyimme kuoron pitkäaikaisen johtajan Kari Soinisen pyynnöstä.

Muut kuorolaiset vaikuttivat hirveän nuorilta. Olihan moni heistä vielä alakouluikäinen, joten me ”vanhat” omaksuimme varsin suojelevan suhtautumisen heihin.

Tanskan matkan ehdoton kohokohta oli päästä esiintymään kaupungin pormestarille. Tämän lisäksi esiinnyimme joukolle koululaisia ja eräässä palvelutalossa. Tästä esiintymisestä muistan sen, että tila oli hyvin kuuma ja happea oli vähän, joten muutama meistä joutui poistumaan kesken laulun lavalta.

Koululaisten esiintymisessä puolestaan lauloimme kappaleen, joka herätti suunnattomasti hilpeyttä nuorisossa. Emme heti ymmärtäneet asiayhteyttä, mutta myöhemmin meille kerrottiin, että laulamamme kappale Kukkia kuulosti tanskalaisten korvaan härskiltä.

Jos en aivan väärin muista, saimme myös tilaisuuden tutustua koulun oppilaisiin välitunnilla. Yhteistä kieltä ei tokikaan löytynyt, mutta sinnikkäästi yritimme omilla kielillämme keskustella jostain.

Viikonlopun delegaation tavoitteena oli luoda yhteyksiä erityisesti urheilujärjestöjen suuntaan. Mikä olisikaan hienompi tapa tehdä yhteistyötä ja tutustua puolin ja toisin, kuin urheilun kautta. Toki kulttuuri toimii myös kansainvälisenä kielelä oivallisesti, mutta urheilu tarjoaa ehkä vieläkin paremmat mahdollisuudet ystävyyskaupunkivaihdon henkiin heräämiseen.

Omasta kokemuksestani voin todeta, että Soneka-kuoron tekemien kuoromatkojen kaltaiset reissut ovat kultaakin kalliimpia.

Meille kuorolaisille avautui aivan uudenlainen maailma, kun pääsimme esiintymään lauluamme arvostaville ulkomaalaisille, jotka toivottivat meidät lämpimästi tervetulleeksi kaupunkiinsa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.