Kuka on minun muistinpuolustajani?

Veturitorilla järjestettiin 2.4. vaalipaneeli. Olin paikalla etsimässä omaa muistinpuolustajaani eli ehdokasta, joka toimessaan osaltaan parantaisi muistisairaiden ihmisten ja läheisten asemaa. Olin laittanut edustamani yhdistyksen puolesta kysymyksiä esitettäväksi ehdokkaille ja niistä muutama ehdittiin käydä läpi. Hyviä kommentteja tuli liittyen mm. turvalliseen asumiseen sekä kehittämistarpeisiin kodin ja tehostetun palveluasumisen muotojen välille. Vielä en ihan kuitenkaan täysin vakuuttunut siitä, kuka olisi se minun muistinpuolustajani, kuka todella ajaisi muistivaikeuksia kokevien ja heidän läheistensä asiaa?

Muistijärjestöjen teema vuosina 2019-20 on "muistiasia on kaikkien asia". Siis todellakin kaikkien asia. Muistisairautta sairastavat on ihan jokaisen huomioitava ja kaikessa toiminnassa. Muistisairaille on esimerkiksi oltava tarjolla riittävät sekä esteettömät palvelut ja tukimuodot arjessa pärjäämiseksi. Heidät tulee myös osata kohdata oikein muistisairauden erityispiirteet huomioiden kun he asioivat eri paikoissa.

Muistiliitolla/-järjestöillä on tulevalle eduskuntakaudelle kolme tavoitetta: 1 = Muistiystävälliset tavoitteet täyttävä Suomi. Muistisairaudet tulee tunnustaa kansanterveydellisesti tärkeiksi, tietoa muistisairauksista ja muistiystävällisyydestä tulee levittää sekä ennaltaehkäisyyn panostaa. Tehokas diagnosointi ja toimiva hoitopolku sen jälkeen tulee taata sekä muistisairaan läheisiä/omaishoitajaa tukea riittävästi. Lisäksi tutkimukseen ja kehittämistyöhön tulee panostaa. 2 = Muistisairaalla on oikeus itsemääräämiseen ja yhdenvertaisiin käytäntöihin. Tämän oikeuden toteutuminen tulisi varmistaa lailla. Samalla hoitotahdolle tulee asettaa lainvoima. Itsemääräämislain läpiviemiseksi tarvitsemme aikaa, rahaa ja osaavia työntekijöitä. 3 = Oikeus saada hoitoa ja hoivaa muistisairaalle sopivassa paikassa. Se voi olla oma koti, jos se on muistisairaan oma tahto ja turvallista. Kotona annettavan hoidon laadun ja määrän varmistamiseksi siihen on varattava riittävästi rahaa ja tekijöitä. Liian moni muistisairas pelkää ja kokee olonsa yksinäiseksi tai turvattomaksi kotona. Ongelmaan voidaan vastata kehittämällä yhteisöllisen ja kevyemmän palveluasumisen vaihtoehtoja niille, jotka eivät vielä tarvitse 24/7 hoitoa ja huolenpitoa.

Vaalipaneelissa esittämistämme kysymyksistä yksi koski ehdokkaiden muistiystävällisiä tekoja. Ne ovat pieniä ja suuria tekoja arkisessa elämässämme muistisairaiden lähimmäistemme hyväksi. Kysymys esitettiin tilaisuudessa hieman väärin, sillä ehdokkaat vastasivat millä tavoin suojelevat omaa muistiaan: tanssilla, lukemisella ja unella. Mutta nyt ajatuksen heitto ehdokkaille: Mikä on sinun oma muistiystävällinen tekosi? Esimerkiksi oma muistiystävällinen tekoni on se, että levitän läheisilleni tietoa aivoterveydestä ja kohtaan muistisairaan tasavertaisena ihmisenä, jolla vain nyt on muistinsa kanssa enempi ja vähempi haasteita.

Näillä ajatuksilla kohti eduskuntavaaleja. Luotan, että se muistinpuolustajakin vielä löytyy.