Metsästäjän armottomat luontoarvot

Metsästysseuroihin kuuluu paljon jäseniä. Heidän mielestään sosiaalisuus ja luontoarvot ovat tärkeimpiä syitä toimintaan osallistumiselle. Länsi-Savon jutussa 25.3. näihin luontoarvoihin viitataan, mutta mitä ne itse asiassa ovat, jää hämärän peittoon. Sen sijaan Metsästäjäliiton uusi Suur-Savon piirin puheenjohtaja on sitä mieltä, että luonnonsuojelulakeja tulisi uusia. Hänen mielestään ne suojelevat liikaa eläimiä kuten esimerkiksi kultasakaalia, josta olisi heti pitänyt tehdä riistalaji.

Täytyy ihmetellä tätä metsästäjän halua tappaa eläimiä. Hyvinä esimerkkeinä käykööt jänisten tappovideot verkossa. Metsästäjä huutaa huomenta ja ampuu eläimen, kun se pysähtyy huudon kuultuaan. Jänishän vain tunnistaa julman suurpedon olevan liikkeellä huvikseen tappamassa.

Haavakkoja syntyy, kun liikkuvaan lentävään maaliin on niin vaikea osua tappavasti. Tarkkuutta vaaditaan ilman lyijyhauleja. Onneksi koirat noutavat niin monta kuin löytävät. Ja loput kituvat kuoliaiksi kuka minnekin. Jos ampua haluaa, voi tätä tarvettaan toteuttaa ampumaradalla. Ei siihen tarvita eläviä maaleja. Jahtia tai lahtia perustellaan eläinten liiallisella määrällä, josta on ihmiselle haittaa.

Entäpä jos ihmisten liian suuresta määrästä onkin eläimille haittaa? Kukaan ei pysty tarkkaan laskemaan riistaeläinten lukumääriä, joten summittaiset arviot riittäkööt. Ja ne ilmoitetaan mieluiten yläkanttiin. Pääasia, että on mitä lahdata. Jo eläimistä puhuminen riistana osoittaa, miten niihin metsästäjä asennoituu. Ne ovat kohteita, jotka tulee tuhota, koska niistä on haittaa ihmiselle, julmimmalle pedolle, joka Telluksella tallaa ja joka tappaa vain huvikseen. Mikä tämä eläinten aiheuttama haitta on, määritellään usein perin epämääräisesti. Esimerkiksi pilkkiminen hoitokalastuksena ajaa tätä samaa asiaa. Itsekin pilkin, mutta syön kaiken, minkä järvestä ylös nostan. Särjet ja ahvenet pois järvistä minkin rehuksi, jotta muka maukkaammat kalat saisivat elintilaa.

Ihminen on aina raivannut itselleen elintilaa ja samalla järkyttänyt luonnon herkkää tasapainoa. Hän raivaa sitä niin kauan, kunnes tuhoaa itsensä. Ja syyttää siitäkin varmasti luomakuntaa. On nimittäin niitä, jotka väittävät, että ilmastonmuutos ei ole ihmisen aiheuttama. Maapallo ilman Homo Sapiensia olisi varmasti luonnonrauhan tyyssija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.