Miltä Pieksämäki kuulostaa?

Ratapihan matala voimakas pohjaääni kantaa koko kaupungin. Välillä kirskuu jarrut. Kaupungin kantava vanha voima.

Ketjut kilahtaa. Toisaalla kiekko kolahtaa rankaa vasten ja tippuu kahisevaan heinikkoon.

Hiekka rapisee pyörän alla, kuski varoittaa tulostaa kilkuttaen kelloa ystävällisesti. Juoksija väistää tien reunaan. Nojaa puuhun ja vetää keuhkoihin raikasta järveltäpäin puhaltavaa tuulta.

Lapset kikattaa järvihiekassa ja lyö lapiolla ämpäriin: tule hyvä kakku, tule oikein hyvä kakku.

Pallo läimähtää rannetta vasten, hiekka pöllähtää. Miehet lyövät ylävitoset huutaen. Hiki tippuu.

Pienet nappulakengät rapisee vihreää pohjaa vasten, oikealle, vasemmalle, oikealle, vasemmalle, oikealle.. valmentajan kannustukset: Olette oikealla tiellä.

Nämä ajatukset syntyivät eräänä heinäkuisena keskiviikko iltana body balance -tunnin loppurentoutuksen aikana, kun makasin Hiekanpäässä nurmikolla.

On meillä vaan aika kivasti asiat täällä! Aivan kuten Tara kirjoittikin kolumnissaan.

Kaikki Pieksämäellä liikunnan parissa työskentelevät ja vapaaehtoiset: teette ihan mielettömän tärkeää työtä!

Erityisesti kiitos Heini Väisäselle kesän ulkojumpista!

Positiivisin askelin kohti syksyä!