Savolaisuudesta

Minä stadilaisena olen yrittänyt perehtyä savolaisuuteen. Aihe on mielenkiintoinen. On mennyt aikaa 48 vuotta kun tulin stadista tänne ensimmäisen avioliittoni kautta.

Paljon on koettu.

Siis savolainen ei aina ole niin lupsakka ja hauska.

Pienessä kylässä jonne avioiduin, olin silmätikku.

Eihän stadista tullut nainen voi olla muuta kuin hutsu. Oli vaikka mitä juonia, minusta löivät äijät vetoa viidestätuhannesta markasta, että kuka pääsee panolle.

Ei onneksi ihan kaikki.

Luuta heilui ja heilui, ukot ulos kyyläämästä. Ja ilman panoa.

Elämä on jatkunut, muutimme toiseen pieneen kylään, mutta se vasta oli menoa se. Tuli hävyttömiä kirjeitä ja henkeä uhattiin. Sanottiin, että vien heidän ukkonsa.

Ei viiden lapsen äidillä ole aikaa viedä kenenkään ukkoa.

Muutimme pois ja elämä jatkui kerrostalossa. Meno oli sielläkin hulvatonta kun eihän eronnut nainen voi olla muu kuin hutsu.

Mutta nyt on kaikki hyvin. En asu ikinä maaseudulla pienessä kylässä.

On ihmisiä nyt, jotka ovat ihania ja kukaan ei vainoa. Saadaan mieheni kanssa nauttia elämästä. Joitakin pieniä asioita on ollut, mutta huumorilla niistäkin on selvitty.

On se hyvä, että on nähnyt muutakin kuin lehmiä. Sydän sykkii kaikille muualta tulleille väriin katsomatta.