Töpselistäkö sitä saa?

Eduskunta kävi jälleen kerran ilmastopoliittisen keskustelun. Paljon yhteistä löytyi. Useimmat kansanedustajat tunnustavat, että Suomi voi ja meidän tulee kulkea maailman kärkijoukossa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. Se tarjoaa työtä suomalaisille sekä suomalaisen teknologian viennissä että ulkomaisen fossiilisen tuontienergian korvaamisessa puhtaalla kotimaisella.

Sipilän hallitus on asettanut tulevalle ilmastopolitiikalle kunnianhimoiset tavoitteet. On aikakin. Koko vaalikauden ensimmäiset teot, joilla uusiutuvaa lisätään, tulivat vasta joulun alla eduskuntaan.

Tuoreessa eduskuntakeskustelussa vihreät menivät omia teitään. He tähtäävät päästöttömyyteen energiantuotannossa jo vuonna 2030. Samaan aikaan juuri vihreät sanovat kuitenkin ei kutakuinkin kaikille päästöttömille energiaratkaisuille. Ei ydinvoimalle, ei vesi- tai biovoiman lisäämiselle eikä kaikki heistä tunnu tykkäävän liioin tuulivoimastakaan. Pakko onkin kysyä, mistä ihmeestä sitten?

Suomessa kulutetaan energiaa noin 300 terawattituntia (TWh) vuodessa. Siitä sähköä on 85 TWh eli alle kolmannes. Vaikka uusiutuvien lisäämisessä otettiin Vanhasen hallituksen aikana pitkiä askeleita, on sen osuus edelleen alle 50 prosenttia kaikesta kulutuksesta. Päästöttömän energian, jossa uusiutuvan lisäksi myös ydinvoima on mukana, ollaan jo 50 prosentin tietämillä.

Mutta millä ihmeellä tuottaa 150 TWh uusiutuvan kapasiteettia lisää - eli miten tuplata nykyinen uusiutuva - runsaassa vuosikymmenessä? Esimerkiksi Ylen A-studion toimittaja ei kertaakaan esittänyt tätä kysymystä vihreiden edustajalle äskettäisessä tv-keskustelussa.

Samaiset vihreät ja osa vasemmistoa sekä oikeistoa vaativat metsien niin sanotun laskennallisen hiilinielun kasvattamista, käytännössä puun lisäkäytön lopettamista. Näin siitä huolimatta, että Luonnonvarakeskus osoittaa, että kestävän lisäkäytön mahdollisuudet ovat merkittävät ja että luonnontieteellinen nielu eli metsien hiilivarasto kasvaa kovaa vauhtia.

Suomen metsiä pitää käyttää ensisijaisesti arvokkaimpaan mahdolliseen tarkoitukseen, korkealle jalostettuihin teollisuustuotteisiin. Näissä prosesseissa syntyy kuitenkin suuri määrä niin sanottuja sivuvirtoja, joille ei ole muuta arvokasta käyttöä ja jotka siitä syystä kannattaa käyttää energiaksi, puhtaaksi sähköksi, lämmöksi tai nestemäisiksi polttoaineiksi. Päästötöntä ja radikaalisti entistä edullisempaa on myös tuulivoima. Ja päästötöntä on myös ydinvoima.

Kun ihan oikein Suomen kannattaa kulkea kohti päästötöntä energiapolitiikkaa, näistä sitä lisäenergiaa syntyy. Vastaukseksi ei riitä, että töpselistä sitä saa.