Työmarkkinaloordit hallitsevat

Nyt ovat seniori-ikäiset ammatti-ihmiset haluttuja ja kultaakin kalliimpia. Eikä Oikeusministeri Antti Häkkänenkään lämpene uudelle Lex Lindströmille, jossa 60 vuotta täyttänyt ja pitkään työttömänä ollut henkilö voisi päästä eläkkeelle. -"?Yli 60-vuotiaan kokemus tulisi saada hyödynnettyä työelämässä" (LS 28.8)

Myös vuokramiespalveluita tarjoava yrittäjä Harri Haavikko taas kertoo, että työvoimapula tai sen pelko toistuu eteläsavolaisten yritysten puheissa ja Haavikon mielestä aiheesta.

Minulla on omakohtainen kokemus työn kysynnän ja tarjonnan kohtaamisesta vuosien takaa pyrkiessäni sähköasentajaksi ydinvoimalatyömaalle. Haku tapahtui rekrytointifirman kautta. Vaatimuksena oli vahva sähköalan osaaminen ja turvaselvitysten läpäisy, sekä neljän erilaisen työ- ja ammattikortin voimassaolo. Korttikoulutukset kävin läpi ja ne maksoivat yhteensä noin 1?100 euroa. Rekrytoija ilmoitti jo aiemmin, että voin aloittaa työt heti, kun korttikoulutukset on suoritettu.

Ne suoritettuani otin yhteyttä uudelleen ja ilmoitin, että huomenna aloitan työt. Mistä haen työvälineet ja asusteet? Seurasi vielä uusi kysymys: Mites sen palkkauksen kanssa? Paljonko pyydät? Totesin sen olevan ongelmista pienin ja että se on mainittu sähköalan TESissä talonrakennus alan mukaan. Se riittää asiaan kuuluvin palkanlisin.

-?No selvä juttu. Kuule, me selvitellään asiaa ja otetaan sitten sinuun yhteyttä.

Neljä vuotta on nyt kulunut eikä yhteydenottoa ole kuulunut. Ammattimiesten kertomana ole kuulut, että muun muassa metallialalle palkataan ulkomaista työvoimaa alle 6 euroa tunti.

Kun viime vuosina maahamme rantautui lähinnä aasialainen marjanpoimijabuumi ja jonka ohessa paljastui räikeitä väärinkäytöksiä, laki löytyi ja tilanne saatiin inhimillisiin uomiin. Tämä sama "marjanpoimijamalli" eri variaatioineen on pesiytynyt muihinkin ammattikuntiin. Hyvällä syyllä voimme puhua ikä- ja palkkarasismista.

Syihin jotka aiheuttavat työvoiman ja työntarjonnan kohtaanto-ongelman, ei todellisuudessa puututa. Ei vaikka kyseessä on paljon suuremmat ongelmat kuin Suomen metsämarjat ja aasialaisten poimijoiden kaltoin kohtelu. Tästä nähtiin opposition esimerkki eduskunnan kyselytunnilla to 6.9.

Jos ay-liike olisi uskottavasti huolissaan nyt vallitsevasta tilanteesta ja selkeästä laittomasta syrjinnästä työmarkkinoilla, ja näin ollen heikoimman asialla, se olisi jo aika päivää sitten saattanut asiat järjestykseen omien järjestöjensä ja muun organisaationsa kautta. Myös täystyöllisyyden ajamisesta se on luopunut aika päivää sitten. Täystyöllisyyden tavoitteleminen olisi kuitenkin juuri sitä vähempiosaisen kansanosan huomioimista.

Suomessa on 1970 luvulta lähtien käytännössä ollut vallassa kaksikamarinen eduskunta. Sen ylähuoneen muodostavat suurpääomaiset talousryhmittymät ja ay-liike. Tämä ryhmittymä, jonka osapuolia voisi nimittää työmarkkinaloordeiksi, määräävät käytännössä noin puolesta kansantalouden kakusta ja siitä kuinka se jaetaan. Ja tässä kuviossa eduskunnalla ja hallituksella on todellisuudessa tuskallisen vähän toimivaltaa toiseenkaan puolikkaaseen, jos ollenkaan, kuten nyt uhkakuvista hyvin näemme.

Kolmikantaneuvotteluista ja sopimuksista ylväästi puhuminen lienee pääosin huijausta ja sumutusta kuin syksyinen sää. Demokratiasta puhuminen joutuu tässä kontekstissa outoon valoon "ylähuoneen" pitäessä talousvaltaa pihtiotteessaan.

Tästä voidaan johtaa ajatus sosialidemokratian eroihin Suomessa ja Ruotsissa. Meidän annetaan kuvitella, että Suomen sosialidemokratia on samanlaista kuin Ruotsin sosialidemokratia. Todellisuudessa puhutaan kuitenkin kahdesta erilaisesta liikkeestä.

Ruotsin demarit ovat pystyneet kansantalouden kannalta huomattavan tulokselliseen politiikkaan ja toimintaan. He liputtavat Ruotsin elinkeino- ja yritysmaailman moninaisuudelle ja realiteeteille, sekä huomioivat muutostarpeet ajan hengessä.

Luutuneessa Suomen sosialidemokratiassa on enemmän kuin hyppysellinen idän vallankumousperinnettä, aina 1800-luvulta lähtien.

Siksi meidän tavallisten suomalaisten on syytä ymmärtää, miksi ay-liike, suolattuna sosialidemokratialla, niin herkästi ja vahvasti tarttuu yliampuviin ja epäparlamentaarisiin keinoihin.

Tätä ylähuoneen toista osapuolta siivittää edelleen vuosikymmenien takainen ideologia ja keinot.