Halla-ahon laidalta

Viimeksi käytyjen EU-vaalien edellä, maaliskuussa 2015, ennustin tällä palstalla Brysseliin pyrkivälle Jussi Halla-aholle loistavaa poliittista tulevaisuutta, eikä mies ole odotuksiani pettänytkään. Toki matkaa Urho Kekkoseen olisi vielä, mutta onhan EU-tasolla puolueen linjamuutoksesta jo merkkejä.

Tämän havaitsi myös Ruotsidemokraattien Jimmie Åkesson, joka purki vapun alla lehdistölle pettymystään syystä, että perussuomalaiset ovat siirtymässä putinilaiseen leiriin, italialaisten ja ranskalaisten sisarpuolueidensa rinnalle. Eli se siitä pohjoismaisesta yhteistyöstä.

Vaikka en itse liikkeeseen kuulukaan, niin toivoin silti puoluekokouksen alla (vrt. PL 22.6.2017), että Halla-aho nousisi puheenjohtajaksi ja kaataisi ensi töikseen Sipilän soteuudistuksen. Näinhän ei käynyt, tulin aliarvioineeksi Timo Soinin poliittisen taitavuuden: Maakuntamullistuksen valmistelua sekä ulkoministerin pestiä jatkettiin ja puolue hajottamalla varmistettiin perussuomalaisuuden tulevaisuus vahvempana ja yhtenäisempänä kuin koskaan aiemmin.

Mutta vasta hallitustunnustelija Rinteelle toimitetut vastaukset luettuani varmistuin lopultakin siitä, että Halla-aho ei lukeudu maakunta-uudistuksen kannattajiin, joten jättämällä Keskusta oppositioon, olisi kenties mahdollista haudata kyseinen hullutus lopullisesti. Sehän kuitenkin edellyttäisi, että rasismi-kortin heiluttamisesta luovuttaisiin myös kokoomuksessa ja nähtäväksi jää, onko siihen valmiuksia.

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, ei Halla-aho sanoudu irti blogi-kirjoituksistaan, eikä siihen mielestäni ole tarvettakaan, sillä olemmehan me, jotka aikoinaan Pentti Linkolamme luimme, sisäistäneet jo kauan ennen Halla-ahoon tutustumista ajatuksen, että mitään toivoa ei ole.

Jos Linkolan ajattelu ja markkinatalous olisivat yhdistettävissä (vaan kun eivät ole), niin lopputulokseksi saataisiin jotain perussuomalaisuutta muistuttavaa. Hänelle keskeinen, ihmisen toiminnasta johtuva luonnon monimuotoisuuden tuhoutuminen näyttäytyy Halla-ahon teksteissä politiikan mielipidemarkkinoilla myyntikelpoisena kritiikkinä, joka kohdistuu ns. viher-vasemmiston edustamaan monikulturismiin, joka vääjäämättömästi (edelleen Halla-ahon mukaan) johtaa länsimaisen elämäntavan tuhoutumiseen.

Halla-ahon halveksimaan suvaitsevaisten rintamaan on liittynyt myös Suomen luterilainen kirkko – minkä itsekin pystyin syksyn kirkkovaalien kampanjoinnista Pieksämäellä päättelemään, Satu Karjalaisen närkästykseksi (PL 29.11.2018).

Kalastaja-ajattelijan mukaan tuhoutumassa on paljon muutakin kuin yhteiskunta, johon olemme totuttautuneet ja vaikka hän ei ajatusta koskaan niin muotoillutkaan, ohjautuu hänen lukijansa johtopäätelmään, että typeryys on ihmiselle lajityypillinen ominaisuus. Siitä saattaa olla jo neljännes vuosisata, kun jostain Linkolan tekstistä tarttui mieleeni yleiseksi ohjeistukseksi annettu lakoninen toteamus: kone pois.

On helppo kuvitella, mitä ihmiset tällaisesta ajattelivat, hulluna pitivät. Linkolalle ihminen on ensisijaisesti fyysinen olento ja kyky ajatteluun vain harvojen etuoikeus - tai paremminkin kirous. Silti hän toivoo, että ajattelijat pelastuisivat ja joskus niin käykin, mutta Halla-aho onkin poikkeus, joka vahvistaa säännön.

Linkolan akateemisista opinnoista ei tullut yhtään mitään, mutta ihmekös tuo, sillä Halla-ahon mukaanhan yliopistot täyttyvätkin ihmisistä, jotka eivät opi ajattelemaan, vaikka heille annetaan mahdollisuus sitä vuosikaudet opintolainan avulla harjoitella. Mies tietää, mistä puhuu, on yliopisto-älykkö itsekin.

Kenties korkeakoulutuksesta leikkaamalla saataisiinkin vapautettua työvoimaa, jolla torjuttaisiin ulkoministeri Soinin ehdottama ja perussuomalaisten vastustama työvoiman halpatuonti. Suomen talousmetsät kasvavat, kiitos kirottujen päästöjen, nopeammin kuin koskaan, joten kun Juha Sipilä esitti hakkuiden lisäämistä, niin persut järkeilivät, että matkalla helvettiin on joka tapauksessa mukavampi istua ensimmäisessä luokassa.

Teollisuuden työpaikkojen lukumäärä ei koskaan noussut lähellekään vuoden 2007 tasoa ja maailmalla mennään jo kohti taantumaa. On toisarvoista, muodostuuko vihreä teknologia tulevaisuuden ratkaisuksi vai ei, sillä paradoksihan on, että vientisektorin menestyksen turvaamiseksi, olisi nykyisistäkin työpaikoista karsittava suurin osa mahdollisimman pitkälle vietävän automatisoinnin ja robotisoinnin avulla.

Olisi kenties sittenkin kannattanut aikoinaan kuunnella Linkolan Penttiä ja jättää se kone pois.