Seksuaalisen hyväksikäytön pitkät ja mustat varjot

– Hyväksikäyttö alkoi heti ensimmäisenä iltana. Mies halusi, että otan vaatteet pois, tuli ihan kiinni ja alkoi kosketella jalkojen välistä. Minun piti olla aivan hiljaa, viisikymppinen Timo (nimi muutettu) muistelee.

Kun hyväksikäyttö alkoi, Timo oli 8–9-vuotias pieksämäkeläispoika. Hän tutustui hyväksikäyttäjään, tuolloin noin kolmikymppiseen mieheen, hengellisissä piireissä. Kaikki alkoi kesäleirillä, jossa kyseinen henkilö toimi ohjaajana.

– En muista, jatkuiko se muina öinä, sillä menin jonkinlaiseen defenssitilaan. Isä tuli käymään jossain vaiheessa ja olisin halunnut puhua hänen kanssaan, mutta mies piti isäni kiireisenä häsläämällä välillämme.

Timolla ei ole muistikuvia siitä, oliko hän vielä samana kesänä tekemisissä hyväksikäyttäjän kanssa.

Mutta kun syksy koitti, alkoi mies vierailla Timon kotona jollain verukkeella ja houkutteli tämän kotiinsa "iltapäiväkerhoon".

– Meillä ei ollut televisiota, mutta tällä miehellä oli mustavalkoinen matkatelevisio ja sillä hän sai houkuteltua minut yläkertaan. Siitä tuli sitten sellainen jännittävä salainen juttu.

Hyväksikäyttö jatkui pian. Mies piti Timoa sylissä televisiota katsellessa ja koskettelu meni koko ajan intiimimmäksi.

Myöhemmin kanssakäyminen eteni molemminpuoliseksi masturboimiseksi ja suuseksiksi, mutta Timon sisään mies ei onnistunut tunkeutumaan.

– Ei ole varmaan tarpeen mennä tämän tarkempiin yksityiskohtiin, mutta pari hyvin häiritsevää asiaa on jäänyt vaivaamaan mieltäni. Hän otti minusta alastonkuvia Polaroid-kamerallaan ja olen miettinyt, minne nämä kuvat ovat joutuneet.

Mies puhui jatkuvasti, että Timon vanhemmilla on todella vaikeaa ja että on hyvä, ettei tämä ole kotona aiheuttamassa häiriötä.

– Manipulointi meni niin pitkälle, että hän uskotteli adoptoivansa minut.

Seuraavana kesänä mies vei Timon vanhempiensa kesämökille moneksi päiväksi.

Timo ei muista koko reissusta juuri mitään. Paitsi sen kun hän heräsi mökissä ja tunsi itsensä niin sairaaksi ja tokkuraiseksi, ettei tiennyt mikä vuorokaudenaika oli.

– Olisin halunnut lähteä kotiin, mutta mökillä ei ollut puhelinta ja mies tuntui jotenkin pelottavalta ja vihaiselta. Myöhemmin olen miettinyt, olisiko hän huumannut minut.

Seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi mies jatkoi aivopesuaan. Hän hoki jatkuvasti, kuinka Timon vanhemmat eivät pysty pitämään tästä huolta ja kuinka hän oli tälle kuin isä.

Ilmapiiri kotona olikin jostain syystä levoton ja painostava ja Timo alkoi jo hyväksyä ajatuksen poismuutosta.

– Minun piti totella häntä ja oli asioita, joista en saanut missään nimessä puhua kotona. En puhunut, olin kuin pieni sotilas.

Tilanne heijastui myös koulunkäyntiin. Ensimmäisellä ja toiselle luokalla Timo oli luokan parhaita oppilaita, mutta sitten hänestä tuli pikkuhiljaa ongelmalapsi.

– Minulla ei ollut montaa kaveria ja käyttäydyin varmaan tosi oudosti.

Mies otti Timon mukaansa myös kyläreissuille.

Joillain vierailuilla Timosta tuntui, että hyväksikäyttäjä piti häntä kuin näytillä todistaakseen muille, kuinka hyvää huolta hän tästä pitää.

Mutta joillain vierailuilla tapahtui järkyttäviä asioita.

Eräällä yksinhuoltajaäidillä oli kaksi poikaa. Timo muistaa, kuinka äiti otti pienemmän pojan syliinsä ja alkoi masturboida tätä aivan estoitta.

Toisessa kyläpaikassa Timoa ja samaa pientä poikaa kosketeltiin sohvalla toisten lasten nähden. Muut lapset naureskelivat asialle, aivan kuin se olisi ollut leikkiä.

Eräässä perheessä oli viiden–kuuden vanha poika puettu bikineihin. Isä teki jotain pojan mielestä epämiellyttävää ja tämä pakeni vaatekomeroon. Samasta paikasta Timon hyväksikäyttäjä lainasi pornolehtiä, joissa oli kuvia selvästi alaikäisistä pojista.

– Olen miettinyt, kuinka laajaa ja järjestäytynyttä hyväksikäyttö oli. Näinkö kaikesta vain murto-osan?

Timolla oli yksi hyvä ystävä ja hänellä on tarinassa iso rooli.

Hyväksikäyttäjä pyysi Timoa ottamaan kaverinsa mukaan, mutta tämä ei antanutkaan kosketella itseään, vaan meni kotiin ja kertoi asiasta saman tien.

Tätä kautta Timonkin vanhemmat saivat tietää asiasta ja järkyttyivät perinpohjaisesti.

– Kun menin kotiin, äitini oli niin poissa tolaltaan että pelkäsin. Hän yritti kysellä, mitä mies oli tehnyt ja kuinka kauan. Vastasin, että on koskettanut yhden kerran. Näin yritin saada tilanteen rauhoittumaan.

Vielä tuolloin Timo koki tehneensä itse jotain pahaa ja häpeällistä ja odotti saavansa rangaistuksen. Pitkään jatkuneen aivopesun vuoksi hän ei myöskään luottanut enää vanhempiinsa eikä osannut olla kotona.

– Varsinkin nukkumaan käyminen oli vaikeaa. Hyväksikäyttäjä tuntui olevan epämääräisesti läsnä koko ajan.

Hyväksikäyttö vaurioitti Timoa todella syvältä ja sillä on ollut ratkaiseva vaikutus hänen elämäänsä.

Yläaste meni kuin sumussa eikä mikään kiinnostanut. Opettajat, varsinkin miespuoliset, Timo koki vihollisina ja uhkana.

Monta lupaavasti alkanutta seurustelusuhdetta kaatui, koska hän ei osannut päästää ihmistä lähelle.

– Kännissä tai pilvessä asiat helpottuivat. Olen harrastanut seksiä selvin päin "onnistuneesti" vasta noin 25-vuotiaana.

Noihin aikoihin Timo alkoi tiedostaa, että sisälle kasvanut möykky on saatava purettua. Se on välttämätöntä, muuten hän ei voisi koskaan nähdä itseään kokonaisena.

– Olin vähän ihastunut yhteen tyttöön ja kerroin hänelle kaiken, mitä siinä vaiheessa muistin. Kun kävelin yöllä kotiin, alkoi psyyken pohjamudista nousta asioita sellaisella voimalla, että jalat eivät oikeasti meinanneet kantaa.

Pikkuhiljaa Timo oppi luottamaan ihmisiin jossain määrin ja avautui aika monelle.

Se auttoi saamaan perspektiiviä ja mittasuhteita ongelmille, mutta nosti samalla pintaan hirvittävän vihan ja raivon.

– Onneksi sain kanavoitua sen luovaksi energiaksi ja saatoin syventyä opintoihini.

Timo on yrittänyt kahdesti päästä pidempiaikaiseen terapiaan, mutta tuolloin Kelan korvaamaan terapiaan päästy edellytti pitkää psykiatrista hoitosuhdetta.

– Delfins ry:n tukipuhelimesta oli jossain vaiheessa suuri apu. Sain puhua siellä ihmisten kanssa, jotka auttoivat ymmärtämään, millaista prosessia olen käymässä läpi. Ja etten ole yksin kokemuksieni kanssa.

Vähän yli kolmekymppisenä Timo alkoi tutkia vakavammin buddhalaisuutta. Sieltä löytyi ehkä tärkein apu ja avain: anteeksiantaminen.

– Olen antanut hänelle anteeksi, koska se oli ainoa keino päästä eroon vihasta joka meinasi tuhota itseni. Pidin kaikkea sisälläni 15 vuotta ja se viha ja hämmennys pilasi monta asiaa elämässäni.

Liki nelikymppisenä Timo otti asian puheeksi vanhempiensa kanssa, mutta näillä ei ollut vieläkään eväitä käsitellä asiaa.

– En kokenut saavani heiltä oikeastaan minkäänlaista vastakaikua, joten päätin jättää asian sikseen.

Timo kertoo tarinansa Pieksämäen Lehdessä, koska hän haluaa rohkaista ihmisiä avaamaan suunsa.

Hyväksikäytettyjä oli useita ja joku heistä saattaa asua vieläkin Pieksämäellä.

– Tämä on tällainen viisikymppisten ukkojen Me Too! Jos jollain on samankaltaisia kokemuksia, niin mielelläni otan vastaan tai annan vertaistukea.