Tämän päivän Suomi S E L K O K I E L E L L Ä

Vielä Kekkosen ja osin Koivistonkin aikaan Suomen talous perustui vankasti yrittäjyyteen ja kovaan työn tekoon. Duunarit olivat arvossaan ja yrittäjyys kukoisti. Alkoi ammattiliittojen aikakausi, palkat nousivat ja teknologia kehittyi vauhdilla. Koulutetulle henkilöstölle oli kova tarve. Koulutukseen panostettiin ja koko ajan syntyi uusia yrityksiä ja työpaikkoja – hyvinvointiyhteiskunta kehittyi vauhdilla.

Tästä seurasi Suomen nousu yhdeksi maailman johtavista teknologiamaista.

Teknologian kehittyessä ja maailmanlaajuisen kilpailutilanteen tasoittuessa Suomi alkoi ajautua yhä ahtaammalle. Tästä alkoi valtion ja kuntien ylläpitämien toimintojen yhtiöittäminen – seurasi hyvinvointipalveluiden ulkoistaminen.

Pörssiyhtiöt alkoivat tuottaa palveluja valtiolle ja kunnille pienten katsellessa sivusta ja tyytyessä aliurakoihin. Valtion ja kuntien työpaikat hävisivät ja samalla yrityksiin avautui uusia työpaikkoja työnjohtotehtäviin niiden astuessa avautuneille markkinoille.

Yritysten takoessa yhteiskunnan rahaa kassaansa, kuntien rahakirstut tyhjenevät ja valtiota huudetaan yhä enemmän apuun sen painiessa samojen ongelmien kanssa. Hyvinvointiyhteiskunnan rahat, jotka ennen jäivät valtion ja kuntien kukkaroon, valuvat nyt yritysjohtajille ja osakkeenomistajille, osin maailmanlaajuisesti.

Väestö siirtyy yhä enenevissä määrin suuriin kaupunkeihin – siellä vielä rakennetaan ja Posti kulkee. Olisi maaseudulla kyllä valmiitakin taloja, mutta kun ei vaan ole töitä.

Yleisen taloustilanteen tiukennuttua syyttävä sormi alkoi osoittaa palkansaajiin. Heidän syytäänhän se on kun ei globaalissa kilpailussa pärjätä ja Suomi rypee! Kiky-neuvottelut toivat tulosta ja yritysjohtajien palkkiot ja osakkeenomistajien osingot nousivat. Ammattiliittoja ajetaan yhä ahtaammalle, ja ennen vanhaan kovassa arvossa olleita duunareita painostetaan yhä enemmän.

Koulutettu väestö tarvitsee taas työpaikkoja ja vuokratyöfirmat alkavat pyöriä. Duunarit joutuvat tyytymään nollatuntisopimuksiin ym. kyykytykseen jonkun muun kuoriessa kermat päältä.

Ammattiliitot yrittävät edelleen jotenkuten pitää pintansa, vaikka rintamat alkavat hiljalleen rakoilla.

Polvilleen menneessä hyvinvointisuomessa seuraava askel on yrittäjyys. Kannustetaan mm. kevytyrittäjäksi – yrittäjämuoto, jossa oikeasti ollaan työntekijöitä. Ei vaan enää löydy oikeaa työtä koulutetulle porukalle, vaan täytyy jatkuvasti toisten hillopurkilla käydä. Kyllä sitä rahaa köyhillä riittää niin kauan kuin palkat tulee ja sosiaalihuolto toimii. Täytyyhän jonkun toki porvareista ja välistävetäjistä huoli pitää.

Ja loppu on tulevaisuutta, valtionyhtiöillä ja etenkin niiden tuloksella saadaan Suomi nousuun.

Kaikesta huolimatta ja koko sydämestä, Paljon Onnea Itsenäinen Suomi!

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.