Valheella on pitkät jäljet

Jokseenkin vähämerkityksinen suomalainen ajattelija Pentti Linkola iloitsi Ilta-Sanomissa Greta Thunbergin saamasta kansainvälisestä huomiosta, mutta ilmaisi samalla huolensa sen suhteen, kuinka kauan nuori ruotsalainen vielä jaksaa taistella (IS 12.11).

Linkola itse on käynyt yhden miehen sotaansa jokseenkin olemattomin tuloksin koko pitkän ikänsä, eikä joukkoviestimien kansainväliseksi kuuluisuudeksi nostaman Thunbergin puheenvuoroista todellakaan välity vaikutelma, että tämä kuvittelisi tulevansa menestymään Linkolaa paremmin.

Syytä pessimismiin onkin, sillä vaikkakin useimmat politiikan, elinkeinoelämän ja työmarkkinajärjestöjen johtopaikoilla istuvat aiheesta mieluummin vaikenevat, niin tuskin erehdyn olettaessani heidän hiljaa mielessään yhtyvän Jussi Halla-ahon, Vladimir Putinin ja Donald Trumpin kommentteihin, joissa itse asiakysymys sivuutetaan ja keskitytään sen sijaan vallanpitäjiin kohdistuvan kritiikin esittäjän henkilöön sekä esiintymistapaan.

Öljyteollisuus on jo 50-luvulta alkaen itse tutkinut oma toimintansa ympäristövaikutuksia, vaiennut tutkimustensa tuloksista ja kyseenalaistanut itsestään riippumattoman ilmastotutkimuksen johtopäätökset. Täsmälleen sama pätee tupakkateollisuuteen, joka käynnisti kehitysmaihin kohdistuvan aggressiivisen ja menestyksekkään mainoskampanjansa siinä vaiheessa kun kehittyneissä länsimaissa ryhdyttiin käymään oikeutta perusteella, että savukkeiden valmistajat olivat tutkimustuloksensa salaten ja täysin tietoisesti koukuttaneet ja myrkyttäneet ihmisiä syöpäkääryleillään.

Suomalaisen tupakkateollisuuden historiasta löytyy sellainenkin kuriositeetti, että pitkän linjan demarivaikuttaja Lasse Lehtinen siirtyi aikoinaan kyseisen teollisuushaaran Savumerkki-lehden toimittajaksi ja viihtyi tehtävässään toistakymmentä vuotta. Lehtinen kirjoittelee edelleen, ja hänet voidaan agendansa puolesta lukea jäseneksi samaiseen klubiin kolmen edellä mainitun lisäksi. Lehtisen mukaan Greta Thunberg on ilmastokeskustelua ymmärtämätön, lopun ajan uskossa elävä ja hyväksikäytetty söpö tyttö, jollaisen ilmaantumista nimenomaan aina kaksilla korteilla pelaavasta Ruotsista sopi odottaakin (IS 25.8.).

Mielipidejohtajien raskaasta sarjasta samaan harhauttajien herrakerhoon voimme edellä mainittujen lisäksi lisätä perustuslain asiantuntijanakin mielellään esiintyvän, talousajattelussaan laboratorio-kapitalismia edustavan Björn Wahlroosin, joka kantoi TV-haastattelussa kortensa kekoon ilmaisemalla huolensa siitä, että seitsenvuotiaita pelotellaan maailmanlopun opeilla. Kuka pelottelee, jäi epäselväksi, tuskin ainakaan tupakkateollisuus, mutta allekirjoittaneen lapsuudessa tenavia aivopestiin uhkakuvilla ja ennakkoluuloilla, joiden hedelmistä sittemmin kotisohvalla nautittiin Aake Kallialan ja Pirkka-Pekka Peteliuksen sketsihahmoja katsellen.

Jos palaamme vielä Wahlroosiin, niin tämä kertoi toimittaja Päivärinnalle, että hän ei ole ilmastosta erityisemmin huolissaan ja kehuskeli edustamansa suomalaisen metsäyhtiön suurimittaisilla metsäistutuksilla, joiden hän antoi ymmärtää vähintäänkin neutraloivan UPM-Kymmenen hiilidioksidipäästöt. Ja kun tuohon vielä lisätään se, että Wahlroosin mukaan tiedeyhteisö ei ole ilmaston muuttumisesta tai sen syistä yksimielinen, niin ollaan ajattelullisesti suunnilleen siellä, missä perussuomalaisten Brysseliin lähettämä Teuvo Hakkarainen, joka ensi töikseen uudelle työmaalle päästyään kiisti koko ongelman.

Kuten tällä palstalla aiemmin syyskuussa kerroin, nosti pääministeri Margaret Thatcher niin sanotusti kissan pöydälle YK:n täysistunnossa jo 30 vuotta sitten, mutta siihen se sitten jäikin. Kuulin radiosta, että Kiina panostaa päästöjen lisäämiseen kivihiilen avulla niin voimakkaasti, että Pariisissa puheena ollut lämpötilan puolentoista asteen nousu uhkaa tuplaantua. Tätä taustaa vasten tarkastellen onkin kenties viisainta todeta edellä lueteltujen herrojen tavoin, Linkola tietysti pois lukien, että ongelmaa ei ole ja lähettää vaikkapa Pieksämäelläkin vieraillut Tytti Tuppurainen tai joku muu naisministeri maakuntakierrokselle kertomaan kansalaisille hallituksen ohjelmasta, joka (uskokaamme tämäkin) perustuu kestävän kehityksen tavoitteisiin ja on ilmastopoliittisesti maailman kunnianhimoisin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.