Vapaa sana sananvapaudesta

Tara McLees kirjoitti jokin aika sitten paikallisesta Facebook-keskusteluryhmästä, joka ei hyväksynyt jäsenekseen ulkomaalaistaustaista henkilöä ja jossa ryhmän jäsenten sananvapautta rajoitetaan poistamalla henkilön kommentointimahdollisuus.

Kuulostaa varsin tutulta, sillä erosin itse viime keväänä vastaavanlaisesta FB-ryhmästä (Pro Pieksämäki).

Ryhmän keskustelu oli välistä hyvinkin vilkasta ja aiheet ajankohtaisia käsitellen pääasiassa Pieksämäkeä, mutta myös valtakunnallisia ja kansainvälisiäkin asioita. Oli rakentavaa ja asiallista keskustelua, jota kyllä jäin kaipaamaan, mutta harmillisen usein niissä kuitenkin päädyttiin haukkumaan virkamiehiä ja poliitikkoja aivan liian henkilökohtaisella ja halventavalla tavalla.

Viime vuosina keskustelut, joista valtaosa oli ryhmän ylläpitäjien aloittamia, painottuivat yhä useammin maahanmuutto- ja muukalaisvastaisuuteen. Myös seksuaaliset vähemmistöt saivat osakseen halveksuntaa ja mm. tuulivoima! Paitsi että merkittävä osa maahanmuuttovastaisista kirjoituksista alkoi olla todella loukkaavia ja törkeitä, ryhdyttiin myös ylläpidon näkökulmasta ”väärää” mieltä olevia (ns. suvakkeja) sulkemaan keskustelujen ulkopuolelle estämällä heidän kommentointimahdollisuutensa. Toki joku asetettiin karanteeniin ihan aiheestakin, kun hänen some-käytöksensä ylitti kaikki sopivuuden rajat (suvakki-huorittelu tuli kyllä minullekin tutuksi).

Omalta kohdaltani mitta tuli täyteen eduskuntavaalien alla. Koko talven ylläpito oli suorastaan toivonut poliittisia avauksia, mutta kun paikallinen vihreiden edustaja olisi liittänyt sinne tavanomaisen vaalimainoksen, hän saikin yllättäen kommentointikiellon ryhmään täysin ilman selitystä.

Asiasta kuultuani tiedustelin ryhmässä ihan asiallisesti miksi näin oli tehty, minkä seurauksena minunkin kommentointini estettiin ja tekemäni julkaisu poistettiin! Jotenkin vielä ymmärtäisin, jos ryhmän nimi olisi vaikkapa Pro Valkoinen Valta ja jäseniksi valittaisiin vain kyseistä ideologiaa vannovat ihmiset. Mutta tällainen ”kotiseutu-ryhmässä” esiintyvä räikeä sensurointi ja mielivalta on suorastaan pöyristyttävää ja kaikessa merkityksettömyydessäänkin todella huolestuttava ilmiö.

Kannattaa nimittäin nuorten vanhempienkin olla varpaillaan lastensa some-yhteyksien suhteen; itse en ainakaan halua lasteni kuuluvat ryhmään, jossa toisinajattelijoiden sensurointi ja lähes fasistisen propagandan tuottaminen on sallittua.

Sananvapaus käsitteenä on ollut valtakunnallinen kiistakapula jo jonkin aikaa. Oikeusoppineiden ja muiden asiantuntijoiden valistuksesta huolimatta osa meistä edelleen luulee oikeasti, että sananvapauden turvin voi vapaasti loukata, halventaa ja levittää väärää tietoa.

Kuten Tarakin aiemmin kirjoitti, sananvapaus tuo mukanaan vastuun sanomisistaan. Suomen perustuslaissa sananvapaus tarkoittaa oikeutta ilmaista ja vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä kenenkään sitä ennakolta estämättä. Jos henkilö sananvapauttaan käyttäessään samalla syyllistyy rikoslaissa kiellettyyn tekoon, esim. kunnianloukkaukseen tai rikokseen yllyttämiseen, joutuu hän tietenkin vastaamaan tekojensa seurauksista – sananvapaus ei siis muodosta mitään syytesuojaa.

Vaikka sinulla onkin ajokortti, et silti saa ajaa kenenkään päälle ja vaikka sinulla on aseenkantolupa, ei se oikeuta sinua ampumaan ketään.

Tuntemattomien ihmisten nimittely, halventaminen, perusteeton syyttely, uhkailu – lyhyesti vihapuhe. Kaikki tämä on tänään valitettavan yleistä sosiaalisessa mediassa ja on puolessa vuosikymmenessä jakanut meidät suomalaiset kahteen toisiaan sättivään ja herkästi loukkaantuvaan leiriin.

Miten ja etenkin miksi ihmeessä näin on oikein päässyt käymään? Katsoin juuri A-studion, jonka aiheena oli ”Riippumaton journalismi uhattuna”. Ohjelmassa käsiteltiin valeuutisointia, vihapuhetta ja sananvapautta monipuolisesti ja vaikuttavasti.

Tähän olennaiseen kysymykseen ”miksi me käyttäydymme näin” vastattiin vastakysymyksellä: kuka hyötyy vihapuheesta?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.