Visa Wirénin harmonikka ei hiljene koskaan

Visa Wirénin perheessä on aina soinut musiikki. Wirénin isä oli ammattimuusikko, jolle ei harmonikkakaan ollut tuntematon soitin.

– Sellisti-isäni soitti jonkin verran harmonikkaa, joten siitä se omakin innostus kai lähti, Wirén naurahtaa.

Hän oli kymmenenvuotias, kun sai ensimmäisen harmonikan joululahjaksi.

– Se oli odotettu lahja. Muistan, että harmonikkalaukun päälle oli kiedottu vähän joulupaperin näköistä, mutta ei paketin sisältö ollut mikään yllätys!

Nuorena soittajanalkuna Wirén seurasi myös televisiossa esitettyjä Hopeinen ja Kultainen Harmonikka -kilpailuja.

Pieksämäellä Soisalo-musiikkiopistossa Wirén on opettanut harmonikansoittoa jo yli vuosikymmenen ajan. Pieksämäen Seutuopistossa hän aloitti opettamisen syksyllä 2004, ja muutaman vuoden päästä tästä hänelle avautui mahdollisuus opettaa myös musiikkiopiston puolella edellisen opettajan jäätyä pois tehtävästä.

Vuosien varrella Wirénillä on ollut lukuisia oppilaita, joiden ikähaitari vaihtelee lapsista ikäihmisiin saakka.

– Tarkkaa määrä en tiedä. Opistoja joissa olen opettanut on lukuisia, ja joissakin opetuspesti on kestänyt lyhyemmän aikaa ja toisissa pidempään.

– Joidenkin oppilaiden harrastus on kestänyt muutaman tunnin verran, kun taas jotkut ovat olleet oppilainani koko työurani ajan.

Opettajan työvuosia Wirénille kertyy tänä vuonna yhteensä jo 20. Kangasniemellä Wirénillä on ryhmä, jossa soittaa edelleen haitaristeja, joiden kanssa hän laittoi syksyllä 2000 ryhmän käyntiin.

Täksi kevääksi suunniteltu, mutta koronaepidemian vuoksi peruttu keväinen konsertti olisi juhlistanut Wirénin pitkää uraa harmonikkataiteilijana ja opettajana.

– Kyllä tässä on vähän sekavat fiilikset kaiken tämän keskellä, mies huokaa.

Konsertin valmistelut olivat jo hyvässä vauhdissa. Kuun loppuun suunnitellussa konsertissa olisi esiintynyt niin Kangasniemen oppilaita kuin pieniä soittajia Pieksämäeltäkin.

– Tutkin nyt mahdollisuutta ottaa uusi yritys syksymmällä. Konsertin kokonaan peruuttaminen olisi kovin harmillista niin omasta kuin oppilaidenkin puolesta. Olemme tehneet niin paljon töitä viime syksystä alkaen.

Vaikka harmonikansoiton tunnit ovat muiden harrastusten tapaan nyt tauolla, ei Wirénin harmonikkakotelo sulkeudu tänäkään aikana.

Opettamista hän kuitenkin kertoo jo kaipaavansa.

– Hienoja hetkiä oppilaiden kanssa ovat muun muassa ne hetket, kun oppilaan kanssa tulee oivalluksia tai ahaa-elämyksiä. Kun jokin asia soitossa alkaa sujumaan aiempaa helpommin tai keksitään joku juttu, millä saadaan osaamista nytkähtämään eteen päin.

Wirénin tytär Vilma on myös innostunut harmonikansoitosta. Harmonikkamusiikki oli vahvasti läsnä kotona Vilman ollessa pieni.

– Hänen äitinsäkin kun on harmonikansoiton opettaja, ja tuttavapiirissäkin on monia harmonikansoittajia. Mutta kyllä tytön oma kiinnostus imi hänet mukaan musiikin maailmaan, Wirén hymyilee.

Harmonikka taipuu Wirénin mukaan moneksi. Tästä syystä se onkin hieno soitin.

– Harmonikalla voi soittaa monenlaista musiikkia, ja saahan sillä yksi soittaja ilmoille sekä melodian että säestyksen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.