Ämpäri täynnä maharasvaa – KYSin patologian osastolla on jo satoja tuhansia näytteitä

Tämä on kuin diagnoositehdas: tänne tuodaan kudos, se käsitellään ja lähetetään ulos lausunnon kera, naureskelee patologian erikoislääkäri Reijo Sironen. Hän ottaa edellisenä päivänä leikatusta rintasyöpänäytteestä kudospaloja mikroskooppitutkimusta varten yhdessä bioanalyytikko Enni Väänäsen kanssa.

 

Näyte on värjätty eri väreillä, jotta mikroskooppitutkimuksessa tiedetään, onko muutos tullut kokonaan pois: esimerkiksi musta väri viittaa rintanäytteen takareunaan ja vihreä etureunaan.

 

Kuopion yliopistollisen sairalaan (KYS) patologian laboratoriossa käsitellään päivittäin erilaisia ihmisen kehosta otettuja paloja - joskus jopa kokonaisia raajoja.

Vaikka patologia usein mielletään ruumiinavauksiin, suurin osa työstä liittyy elävien ihmisten näytteistä tehtävään diagnostiikkaan. Vuodessa tutkitaan noin 130 vainajaa ja 30 000 elävistä ihmisistä otettua solu- ja kudosnäytettä.

– Tyypillisiä näytteitä ovat tähystyksissä otetut koepalat tai poistetut kasvaimet, mutta kyllä täällä joskus voi olla vaikka kokonainen jalka tai muu raaja, kuvailee klinikkaylilääkäri Vesa Kärjä.

Dissektiohuoneen hyllyillä on vierekkäin purkkeja aivan pienistä ämpärin kokoisiin. Suurimmissa laatikoissa saattaa olla esimerkiksi paksusuoli tai kokonainen rinta. Formaliinikäsittely estää kudosnäytteiden pilaantumisen.

 

Suuristakin elimistä otetaan vain puolen senttimetrin paksuiset kudospalat muoviseen rasiaan eli blokkiin. Kudospaloista poistetaan vesi ja ne valetaan paraffiiniin, joka mahdollistaa näytteen säilymisen vuosikausia.

Kudosblokeista leikataan vain viiden mikrometrin paksuiset siivut, joista tehdään mikroskooppilasit patologin tutkittavaksi. Kaikki mikroskooppilasit ja kudosblokit varastoidaan arkistoon. Loput alkuperäisestä kudoksesta hävitetään kolmen viikon kuluttua lausunnon antamisesta.

 

Ja paljon niitä näytteitä varastossa onkin. KYSin varastossa ja Alavan sairaalassa on näytteitä vuodesta 1931 lähtien useita satoja tuhansia, ja uusia tulee koko ajan. Kaikki vanhat mikroskooppilasit ja kudosblokit säilytetään muun muassa tutkimuskäyttöä varten.

 

Vaikka ulkopuolisen silmin pöydällä näkyy vain violetteja pisteitä lasin päällä, kokenut patologi näkee heti mistä on kyse.

– Tuossa on selvästi pala paksusuolta, ja siinä näyttäisi jonkinlainen kasvain olevan, Kärjä toteaa.

 

KYSillä säilytetään uusimpia näytteitä, suurempi varasto löytyy Alavan sairaalasta.

Lähes kaikki varastoidut kudosnäytteet keskitetään lähitulevaisuudessa KYSille valmistuneeseen uuteen arkistoon. Laaja kokoelma antaa tutkijoille lukemattomia mahdollisuuksia myös tulevaisuudessa. Vuodesta 2000 alkaen arkistossa olevat kudosnäytteet ovat nyt Itä-Suomen biopankin hallinnassa.

– Niitä käytetään paljon tutkimuksissa. Voidaan eristää esimerkiksi DNA:ta ja tehdä perimätutkimusta. Tai voidaan katsoa kuinka potilaalle kävi hoitojen myötä, Kärjä kertoo.

 

Kaikkia tutkimuskohteita ei edes tiedetä vielä. Lääketiede kehittyy niin nopeasti, että tulevaisuudessa tämän päivän näytteistä saatetaan löytää jotain täysin uutta.

– Esimerkiksi isovanhempien näytteistä voidaan tutkia jotain, mitä nyt ei vielä osata. Esimerkiksi mutaation eli perimän muutoksen tutkimus saattaa kehittyä paljonkin.

 

Laboratoriohoitaja Tuula Tiainen leikkaa kudoksesta ohuita siivuja, jotka laitetaan mikroskooppilasille.

Viime vuonna KYSillä tehtiin 70 000 kudosblokkia ja 106 000 mikroskooppilasia. Näytteiden määrä kasvaa koko ajan: vuonna 2016 niitä oli jo 10 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna.

– Kasvu johtuu siitä, että leikkauksia ja tähystystutkimuksia on keskitetty KYSiin ja siitä, että patologin antaman lausunnon vaatimustaso kasvaa uusien hoitomuotojen vuoksi, Kärjä sanoo.

 

Vesa Kärjän työhuoneesta löytyy vielä mikroskooppi, mutta kohta sille ei ole enää juurikaan käyttöä. Patologian osastolla siirrytään lähitulevaisuudessa digiaikaan, jolloin diagnoosi tehdään mikroskooppilasilta skannatusta digitaalisesta kuvasta. Patologit tekevät diagnoosit suoraan näytöltä.

 

Kaikkea ei patologian laitoksella voida kuitenkaan digitalisoida – tai korvata roboteilla. Ihmisiä tarvitaan kudosten tarkkaan leikkaamiseen ja analysoimiseen vielä pitkään.

– Tämä on hyvin käsityövaltainen ala. En usko, että mikään robotiikka voi kudospalan ottoa korvata. Uskon, että ainakin seuraavat parikymmentä vuotta mennään näin, sanoo patologi Reijo Sironen.

Juttu jatkaa Savon Sanomien sarjaa, jossa käydään erikoisissa paikoissa eri puolilla maakuntaa.

Kuopion Tuomiokirkolle suunniteltiin jättimäistä väestönsuojaa – tältä näyttää vanhassa viinikellarissa

Suomen suurimmalta kipsivuorelta näkee Kuopioon asti – Yara kohoaa yhä korkeammalle

Puijon torni jatkuu pitkälle maan alle - tältä siellä näyttää