Asiantuntija epäilee saaneensa Talvivaaralta vääriä tietoja kipsisakka-altaasta

Kaikki Talvivaaran altaat ovat heppoisia siihen mihin niitä käytetään ja näkemykseni mukaan ne ovat luvan mukaiset.

Näin arvioi poliisille Kainuun ely-keskuksen vastuuvalvoja Talvivaaran kaivoksen vuotavaa kipsisakka-allasta. Geologi kertoi asiasta, kun häntä kuultiin syksyllä 2012 todistajana kaivoksen ympäristörikosepäilyjen esitutkinnassa.

Toistaiseksi salaista esitutkinta-aineistoa on liitteineen 4 500 sivua, joka on myös Savon Sanomien hallussa.

Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto myönsi kaivosyhtiölle ympäristöluvan vuonna 2007.

Yhtiön hakemuksen mukaan altaat ovat täysin vesitiiviitä, koska moreenimaalle kaivetun altaan pohjaan asennetaan 1,5-millinen muovi. Sen päälle tulee prosessissa kipsisakka.

– Kiintoaine muodostaa altaan pohjalle tiivistyvän kerroksen, jossa nesteet liikkuvat hyvin hitaasti. Muovikalvon mahdollisesti rikkoutuessa ei altaasta tästä syystä pääse valumaan vuotovesiä maaperään haitallisia määriä, yhtiö perusteli.

Vuonna 2012 altaasta karkasi Vuoksen vesistöön 200 000 kuutiometriä ja Oulujoen vesistöön 20 000 kuutiometriä kipsisakkaliuosta. Se sisälsi runsaasti ympäristölle vaarallisia ainesosia: rautaa, mangaania, nikkeliä, sinkkiä, uraania, kobolttia ja kadmiumia.

Yhtiö oli pyytänyt hakemusvaiheessa lausunnon Geologian tutkimuskeskukselta (GTK).

Ely-keskuksen valvoja arveli esitutkinnassa, että lausunto perustuu virheelliseen lähtökohtaan muovista, johon ei voi tulla reikiä. Puolentoista millimetrin muovi ei pidä nestettä altaassa ja hiekka kalvon alla on heikko kohta, valvoja luetteli poliisille.

– Vuodon ilmenemistapa toi esille, ettei pohjarakennetta ollutkaan todennäköisesti rakennettu kuten suunnitelmissa oli kerrottu minulle vuonna 2006, lausunnon laatinut GTK:n erikoistutkija epäili esitutkinnassa.

Erikoistutkija oli saanut lähtötiedot kaivosyhtiöltä. Ongelmana olivat puutteelliset pohjatutkimukset: yksi tutkimuslinja keskellä allasta.

Erikoistutkija esitti, että ennen altaan rakentamista yhtiön on täydennettävä pohjatutkimuksia lähteiden, pohjaveden korkeuden, virtaussuuntien ja moreenin vedenläpäisevyyden selvittämiseksi. Yhtiö teki niitä suositeltua vähemmän.

Erikoistutkijan mukaan lähtökohtana oli, että altaan alla on kolme metriä hiekkamoreenia, jonka päälle tulee 15–30 senttiä suojahiekkaa ja 1,5-millinen erikoismuovi. Yhtiö tinki suojahiekan paksuudeksi 10 senttiä kustannussyistä. Erikoistutkija suostui, koska allas katsottiin tavanomaiseksi jätteen kaatopaikaksi.

– Moreenikerroksen rooli on pitää alusta tasaisena, ettei painumia syntyisi pienelläkään osalle allasta. Jos osa aluetta painuu ja osa jää kohoumaksi, kalvo alkaa etenkin saumakohdasta rakoilla, erikoistutkija kertoi poliisille.

Esitutkinnan mukaan moreenikerros oli paikoin liian ohut ja altaan alla oli myös pehmeikköjä, joihin vaihdettiin tiivistetty louhe. Paikoin suojahiekka ja muovi oli asennettu kallion päälle.

Ympäristöluvan mukaan pohjavesi ei saa nousta altaaseen. Yhtiö rakensi sitä varten suojahiekan alle louhesalaojat. Erikoistutkija pitää rakennetta vääränä.

– Louhesalaojan rooli olisi ollut kerätä vain ylhäältä tulevat tihkut, ei suinkaan alentaa pohjaveden pintaa koko alueella. Tämä olisi pitänyt hoitaa ympäristön ojituksilla ja niistä veden pumppauksella.

Altaat alkoivat vuotaa, kun muovi rikkoontui. Hyvin vettä läpäisevinä louhesalaojat muuttuivat etelään ja pohjoiseen vettä johtaviksi viemäreiksi. Ne kiihdyttivät veden virtausnopeutta, lisäsivät muovin repeytymisriskiä ja laajensivat vuotoa.

– Veden virtaus on ilmeisesti syövyttänyt pois suojahiekkaa ja mahdollisesti myös pienempiä kivirakeita louhesalaojasta, päätteli GTK:n erikoistutkija.

– Rakenne ei siis toimi mitenkään muovikalvon rikkoutumistilanteessa vuotoa rajoittavana rakenteena.

Talvivaara vahvistaa esitutkinnan tiedottamiskäytännöistä

Talvivaara haukkuu esitutkinnan

Sulfaattipäästöt 1 500-kertaisia

Happamista liuoksista iso riski