Ei Pokémoneja, mutta ehkä kohtaamisia oikeiden enkeleiden kanssa

Pietaryrtit ja halavan lehdet porisevat Leila Friskin kattiloissa. Tuoksu houkuttelee uteliaita Valamon opiston takapihalle.

– Väri irtoaa pehmeistä kasveista tunnin keittämisen jälkeen. Juuret ja muut kovat vaativat sitä vastoin vuorokauden liotuksen ja kolme tuntia kattilassa, Frisk selittää.

Hän vetää kasvinvärjäyskursseja ja työnäytöksiä Suomen ainoassa ortodoksissa kansanopistossa Valamon luostarissa ja on yksi opiston noin 50 tuntiopettajasta.

Opettaja sai uuden ammatin

Kurssit pyörivät Valamossa läpi vuoden. Vaikka omaa kurssia ei juuri nyt olisi, viettää moni opettaja ja opiskelijakin kesää luostarissa.

– Tulin tänne pitkin hampain 10 vuotta sitten oppimaan kirjansidontaan, koska jouduin opettamaan sitä työssäni. Se oli menoa. Nyt suoritan kirjansitojan ammattitutkintoa, kertoo Jorma Niemitalo, 62-vuotias ammattikorkeakoulun opettaja Oulusta.

Kirjansidonta ja luostarin lempeä henki puraisi Niemitaloa niin, että hän viettää tänäkin kesänä viikon vapaaehtoisena Valamossa omaksi ilokseen. Niemitalon tehtävänä on esitellä kirjansidontaa.

– Opiston hyvä opetus sekä suvaitsevainen ja ystävällinen ilmapiiri tuovat minut kerta kerran jälkeen takaisin.

- Valamo on aina Valamo. Olisin tuskin tullut takaisin, jos ensimmäinen kirjassidontakurssini olisi pidetty jossakin Peräseinäjoella pellon laidassa, hän sanoo.

Ikoni on kestosuosikki

Kansanopistoa pian vuoden rehtorina luotsannut Katja Kareinen korostaa, ettei opiskelijoilta kysellä uskontoa.

– Näppituntumani on, että 60-70 prosenttia opiskelijoista ei ole ortodokseja, mutta sitähän ei kukaan tiedä.

Opisto sai 30 vuotta sitten alkunsa tarpeesta vastata kasvavaan kiinnostukseen ortodoksisuutta kohtaan. Opetus alkoi ortodoksisuus tutuksi- sekä ikoninmaalaus- ja luomuviljelykursseilla.

– Me emme yritä käännyttää ketään, mutta kerromme kaikille aina kurssien alussa perusjutut. Ne on pakko tietää, sillä olemmehan vieraina veljestön kodissa. Ortodoksisuus on vahvasti läsnä ja uskon, että juuri se kiinnostaa tänne opiskelijoita.

Suksilla hiljaisuuteen

Opistossa järjestetään nykyisin noin 150 lyhytkurssia vuosittain. Tarjolla on hiljaisuuden retiriiteistä metallivaluun ja kaikkea mahdollista niiden väliltä.

Ikonimaalauskurssien suosio ei hiivu. Rehtorin varovaisen arvion mukaan opistossa on valmistettu vuosien aikana ainakin neljä tuhatta ikonia.

– Kursseja on vuosittain 40 ja kursseilla keskimäärin 10 opiskelijaa, joista jokainen tekee ainakin yhden ikonin, hän laskeskelee.

– Olen viihtynyt täällä tolkuttoman hyvin. Joudun välillä pidättelemään itseäni, sillä kurssit ovat niin mielenkiintoisia, että tahtoisin melkein jokaiselle mukaan.

Rehtori toivoo, että maaliskuussa on lunta. Lunta tarvitaan, sillä hän aikoo silloin vetää ensimmäisen kurssinsa. Kurssin nimi on Hiljenny hiihtäen.

Se olisi ensimmäinen kerta, kun hiljaisuuden retriittiä viettävät hyppäävät suksille.

– Seuraava askel on kehittää verkko-opetusta. Kiinnostus ortodoksisuuteen ei saa tyssätä pitkiin välimatkoihin. Haluaisin myös kehittää lapsia ja nuoria innostavia kursseja.

– Mitään  Pokémon Go -stoppeja tänne silti tuskin tulee, mutta voisimme satsata vaikka mahdollisuuteen kohdata ihan oikeita enkeleitä, rehtori nauraa.

Alansa ainoa

Valamon opiston toiminta alkoi 1986. Lyhytkursseilla opiskelee joka vuosi noin 2 500 ihmistä.

Tyypillisin opiskelija on eläkeikää lähestyvä, kädentaidoista ja hengellisistä asioita kiinnostunut nainen.

Opisto työllistää 8 työntekijää

Juhlavuoden kunniaksi on juuri ilmestynyt vapaaehtoisvoimin kerätty, Elsi Takalan toimittama juhlakirja Silta arjen ja pyhyyden välissä.

Opiston vuosijuhlaa vietetään Valamon luostarissa 30.10.