Hurmaa Hurmeen niemellä – Pöljäntalolla liputtomat jonottivat loppuunmyytyihin iltamiin

Kuopiolaiset Minna Miettinen ja Soili Remsu odottavat Pöljäntalon porstuassa, että tulisi peruutuspaikkoja. Niin tekee toistakymmentä muutakin liputonta.

– Olimme katsomassa eilen Hullua, ja päätimme yrittää sisään, vaikka lippuja ei ole, sanovat Hurme-fanit.

Ohjaaja, kirjailija Juha Hurmeen Suomi 100 000 -iltamakiertue on niin suosittu, että Pöljän seurojentalon 150 paikkaa menivät ennakkoon. Iltamavieraita on Siilinjärveltä, Iisalmesta ja Kuopiosta, mutta kauempaakin.

Lopulta lipunmyyjät tekevät kaikki onnellisiksi ja salin takaosaan järjestetään lisää tuoleja. Edessä on parin tunnin iltamat ja väliajan päälle tanssit kuten kuuluu. Takana on jo 14 esitystä. Pöljän jälkeen jäljellä on enää yksi. Iltamakiertueen näyttelijät ovat Teatterikorkeakoulun neljännen vuosikurssin opiskelijoita. Hurmeen ohjauksessa he ovat kiertäneet maan syrjäisiä seurojentaloja.

Moni on tullut Pöljälle tavatakseen itsensä Hurmeen, mutta tänä perjantaina hän ei juonna iltamia. Hurme on Helsingissä, missä julkistettiin Finlandia-palkintoehdokkaat. Iltamakiertue pohjautuu Hurmeen uuteen Niemi-teokseen, joka on yksi ehdokkaista.

– Kyllä me Hurmetta kaivattiin tänne, sanovat Hanna Koikkalainen ja Juuso Joona, joilla on mukanaan iltamissa neljävuotias Elvi-tytär.

Perhe tuli Etelä-Suomesta Kuopioon Luomu-päiville, ja kuuli Hurmeen iltamakiertueesta.

– Tulimme bussilla rohkeasti Pöljälle, vaikka meillä ei ollut edes lippuja. Olemme täällä kyselleet ihmisiltä kyytiä takaisin Kuopioon esityksen jälkeen, ja se onnistuu.

Pariskunta on seurannut Hurmeen näytelmiä ja lukenut kirjoja.

– Tämä esitys oli erittäin viihdyttävä ja monipuolinen. Hienoa, että korkeakulttuuria tuodaan paikkoihin, missä ei ole teatteria juuri tarjolla.

Pariskunnasta iltamille olisi kysyntää.

– Sen osoittaa tämä Pöljänkin ilta. Talo on täynnä. Iltamiin on matala kynnys. Teatteriryhmien kannattaisi tämä noteerata.

Hurmeen iltamissa katsojille tulee selväksi pienoisnäytelmien kautta, miten lyhyt Suomen 100-vuotinen historia on maailmankaikkeudessa ja ihmiskunnan historiassa. Siitä on vain hetki, kun Mikael Agricolan ABC-kirjan ensipuhe, ensimmäinen suomeksi painettu teksti julkaistiin. Tuolloin ranskalaiset olivat kuitenkin jo kulttuurissaan valovuoden päässä suomalaisista.

Sekin on selvää, ettei ihminen juurikaan ole muuttunut, eikä suomalainen ole ruotsalaista hoviherraa tai neandertalinihmistä kummempi.

Kun teatterikoululaiset pistävät pystyyn Pöljän lavalla Kustaa Vaasan poikien – Eerik XIV, Juhana IIII ja Kaarle IX – suhdesopan ja valtataistelun, olemme keskellä modernia saippuaoopperaa, jossa seksiä riittää ja päitä lentää.

– Tämä oli rento ilta, ilo ja hymy silmissä ja huulilla, kiittää katsojia pappina naurattanut Juho Uusitalo Pöljän kokemustaan.

Tanssin alkaessa Pöljän kyläyhdistyksen puheenjohtaja Elisa Nuutinen oli puolestaan otettu, että yhdistys sai kunnian järjestää nämä hurmaavat iltamat.