Ihanteet vaihtuvat, mutta eniten miellyttää kaikkien keskiarvo – Laskimme, miltä Juhannusneito näyttää eri vuosikymmeninä

Juhannusneito muuttuu, vaan ei vanhene

Savon Sanomien perinteinen Juhannusneito on valittu aina vuodesta 1968 asti. Syötimme Juhannusneidoksi valittujen naisten valokuvat ohjelmaan, joka laski neitojen keskimääräiset kasvonpiirteet jokaisen vuosikymmenen osalta aina 70-luvulta viime vuoteen saakka.

Voit tarkastella kauneusihanteiden muuttumista valitsemalla vuosikymmenen yläpuolelta tai käyttämällä alla olevaa säädintä, joka näyttää myös muutoksen vuosikymmenten välillä.

Vielä 70-luvun alussa kilpailuun osallistujat esiintyivät verrattain arkisissa valokuvissa itse valintatilaisuutta lukuunottamatta. Meikkiä ei ole käytetty kovinkaan paljon ja Juhannusneito on ollut hyvinkin luonnollisen näköinen.

Varhaiset otokset eivät ole olleet mitään studiokuvia. Moni kuvista on otettu hämärässä valaistuksessa tai kesken kättelyjen ja halausten.

Siksi kooste 70-luvun kasvonpiirteistä näyttää muita pehmeämmältä ja kasvojen edessä näkyy jonkin verran hälyä.

80-luvulle tultaessa Juhannusneidon kasvoilla on havaittavissa aiempaa huolellisempi ehostautuminen. Silmien rajaukset ja kulmien muotoilu erottuvat kuvasta jo selvästi.

Toinen selkeästi havaittava muutos näkyy hiustyylissä. Juhannusneidolle on kasvanut miltei silmien korkeudella roikkuva otsatukka.

Siinä missä Juhannusneito on muina vuosikymmeninä esiintynyt enimmäkseen vaaleaverikkönä, on hänellä 90-luvulla selkeästi tummemmat kutrit.

Meikeillä on korostettu voimakkaasti sekä suuta että silmiä, minkä lisäksi kauneusihanteeseen on kuulunut ruskettunut iho.

Osaltaan värien tummuutta selittää myös painotekniikan murros. Savon Sanomat alkoi ilmestyä värillisenä 90-luvun alussa. Värifilmi tuotti pitkään paljon tarkempaa jälkeä kuin myöhempien vuosikymmenten digikamerat, mutta värit tahtoivat silti jäädä usein melko tummiksi.

Juhannusneito vaalenee jälleen varsinkin 2000-luvun loppupuolella. Meikkaaminen on vähentynyt eikä esimerkiksi huulipunaa käytetä enää yhtä voimaakkaasti kuin vielä 90-luvulla.

Kuluvan vuosikymmenen kauneusihanteissa näkyy jälleen luonnollisuus: vaikka kuinka olisi ehostauduttu, ei meikatulta haluta näyttää. Rusketus ei ole myöskään samalla tavalla muotia kuin aiemmin.

Juhannusneito on innostunut käyttämään ripsien pidennyksiä, mikä on kokonaan uusi ilmiö.

Kauneusihanteet vaihtelevat vuosikymmenestä toiseen. Viimeisen sadan vuoden sisällä on sekä karsastettu että ihailtu laihuutta, vuoroin haettu rusketusta tai varjeltu kalpeaa ihoa. Jokaisella vuosikymmenelle on oma helposti tunnistettava tyylinsä, joka näkyy sekä kampauksissa että ehostuksessa.

Kauneudessa ei kuitenkaan ole aina kyse näyttävyydestä. Kauneustutkimuksissa on huomattu, että miellyttävänä pidetyt kasvonpiirteet ovat lähellä ihmisen keskivertoja kasvonpiirteitä sen sijaan, että ne muuten erottuisivat muusta väestöstä.

Tutkijoiden luoma kuva, jossa on yhdistetty 50 naisen ja 50 miehen kasvonpiirteitä ja laskettu niiden keskiarvo. Kuva: DeBruine, Lisa M, and Benedict C Jones. “Average Faces.”
 

Ilmiö havaittiin ensimmäistä kertaa valokuvan alkuaikoina vuonna 1883, jolloin englantilainen tiedemies Francis Galton yhdisteli ihmisten muotokuvia ja huomasi lopputuloksen yksittäisiä muotokuvia miellyttävämmäksi.

Galtonin havainnot on sen jälkeen vahvistettu useissa tutkimuksissa 1990- ja 2000-luvulla. Kasvonpiirteiden keskiarvo on mahdollista nykyään laskea käyttäen tietokonetta. Lopputuloksena syntyy eräänlaisia ideaaleja kasvoista.

Texasin yliopiston kauneudentutkimuslaboratoriossa yhdistettiin samaa sukupuolta ja etnistä taustaa edustavien ihmisten muotokuvia yhteen. Kun lähdemateriaalia oli vähintään 32 kuvan verran, oli lopputulos joka kerta melko samanlainen.

Kauneutta määrittää muutkin ominaisuudet, kuten nuorekkuus ja kasvojen symmetrisyys. Keskiarvoisuuden on kuitenkin arveltu olevan kaikkein tärkein ominaisuus.

Vanha sanonta siitä, että kaksin aina kaunihimpi, pitääkin oikeastaan paikkansa melko kirjaimellisesti.

Kaikkien juhannusneitojen kasvoista muodostettu keskiarvo. Kuva: Taneli Arponen

Kasvojen keskiarvon laskemiseen on olemassa useita tapoja, joista suosituimpiin kuuluu lukuisassa kauneustutkimuksessa ja pohjana uudemmille sovelluksille käytetty tietokoneohjelma Psychomorph.

Syötimme Savon Sanomien juhannusneitokilpailun voittajien valokuvat ohjelmaan laskeaksemme miltä keskiarvoinen juhannusneito on näyttänyt eri vuosikymmenillä. Laskennan tuloksia voit selata yläpuolelta. Jos luet artikkelia mobiilisovelluksesta eikä laskuri toimi, pääset katsomaan sitä tästä linkistä.

Vuosikymmenittäin lasketuissa kuvissa yksittäiset piirteet erottuvat selvemmin kuin vaikkapa kaikista juhannusneidoista lasketussa keskiarvokuvassa. Juhannusneitojen keskiarvokuvasta huomaa kuitenkin sen, ettei lähdemateriaalina ole käytetty satunnaisesti valikoitua joukkoa ihmisiä.

Vaikka vanhat valokuvat ovat tummia ja mustavalkoisia, on keskiverto juhannusneito kuitenkin varsin vaalea hiuksiltaan ja hipiältään. Keskiarvoinen juhannusneito hymyilee kuvassaan, koska niin tekevät myös lähes poikkeuksetta kaikki juhannusneidoiksi valitut.

Pelkistä värikuvista muodostettu keskiarvoinen juhannusneito ja Juhannusneito 2016 Noora Pursiainen rinnakkain. Kuva: Taneli Arponen / Aake Roininen

Lähteet:

http://faceresearch.org/

https://labs.la.utexas.edu/langloislab/

http://facelab.org/

http://users.aber.ac.uk/bpt/jpsychomorph/

DeBruine, Lisa M, ja Benedict C Jones. “Male and Female White Young Adults.” Open Science Framework, 13.10.2015. Web. osf.io/uj3q2

B. Tiddeman and D. Perrett, Transformation of Dynamic Facial Image Sequences Using Static 2D Prototypes, The Visual Computer, Vol 18, No. 4, pp. 218-225, Kesäkuu 2002.