Iisalmessa avautui koulu, jossa opekin ottaa huikkaa

On läppäri, on valkokangas, on powerpointtia ja vesipullo open pöydällä. Opettaja puhuu fiksuja Olvihallin koulutustilassa ja oppilaat käyttäytyvät nätisti. Melkein kuin mikä tahansa luento, paitsi että opekin ottaa välillä huikkaa.

Niin tekee myös Tero Pikala. Lontoossa asuva mies on normaalioloissa The Telegraph -lehden atk-guru, mutta tänään hän on yksi olutkoulun oppilaista.

– Tyttöystävä on kotoisin Iisalmesta ja tulimme kesäreissulla käymään Olusilla. En ole aiemmin ollutkaan, Pikala kertoo.

Pikala on olutmiehiä ja bongasi Olusten ohjelmatiedoista olutkoulun. Perjantaina alkaneiden olutjuhlien ohjelmassa olutkoulut ovat nyt ensimmäistä kertaa. Parin tunnin setin aikana opitaan muun muassa se, millaisesta lasista olut kuuluu juoda.

Tero Pikala toki tietää sen jo ennestään.

– Huomaan eron maussa jos vaikka juon olutta lötköstä muovituopista. Mutta eihän se siitäkään juomatta ole jäänyt, Pikala naurahtaa.

Pikala ja parikymmentä koulukaveria saavat kovan luokan oppia, sillä olutkouluissa opena toimii Olvin eläkkeellä oleva tekninen johtaja Pentti Pelttari. Pelttari on myös Suomen ainoa ylipanimomestari.

Antaapa Pelttarin siis kertoa, miksi olut kannattaa juoda pyöreähköstä lasista eikä siitä omasta vakiotuopista?

– Se liittyy ihanteelliseen lasikokoon. Ihannekoko on sellainen, jonka pystyy tyhjentämään kolmella isolla ryypyllä. Jos tuopin juo niin, se on jo oikeaa juomista.

Pelttari tarjoilee käytännön oppia myös tarjoilulämpötiloista.

– Nyrkkisääntö on, että jääkaapin lämpö on turhan kylmä. Ainoastaan saunaoluelle se voi käydä hyvin.

Lagerit kannattaa tarjoilla 7–9-asteisina, vehnäoluet 8–9-asteisina, portterit 11–12-asteisina ja pintahiivaoluet 12–16-asteisina.

Vaahdon määrä ja kesto kiinnostaa oppilaita. Siitä on puhuttu paljon myös Olvilla. Vaikka vankka vaahto on oluessa tavoiteltu ominaisuus, ravintolat antavat panimoille eniten palautetta siitä, että vaahtoa on liikaa asiakkaiden makuun.

– Asiakkaat eivät halua odottaa tuopin täyttymistä vaan kyselevät miksi olut vaahtoaa niin paljon. Se on kakspiippuinen juttu. Kunpa voitaisiinkin panimoissa tehdä olutta joka saa vaahdota, Pelttari sanoo.

Luennon jälkeen kukaan vaahtofanaatikko tuskin pesee kotona olutlasinsa kirkastetta sisältävällä pesuaineella, sillä kirkasteet ovat vaahdon tuho. Käsipesu olisi suotavaa.

Pentti Pelttari on pitänyt Olvin asiakkaille ja vieraille olutkouluja muutaman vuoden ajan. Olusille ohjelma on räätälöity erikseen. Tunnin mittaiseen luentoon mahtuu tiukka setti oluen historiaa, tekovaiheita, laatutietoutta ja oluttyyppifaktaa. Opitaan muun muassa se, että oluen historia ulottuu 10 000 vuoden taakse ja että kohtuullisesti käytettynä olut ehkäisee sappikiviä.

Sen jälkeen maistellaan viittä eri tyyppistä opetusmateriaalia ja käydään panimokierroksella.

Olutkoulut jatkuvat vielä Olusten toisena päivänä lauantaina. Mukaan pääsee, jos ostanut lipun juhla-alueelle. Ensimmäisellä oppitunnilla mukana oleva Olvin ketjupäällikkö Kari Asikainen kertoo, että koulujen jalo tavoite on yksinkertaisesti jakaa tietoa olutkulttuurista.

– Ei me oikeasti yritetä saada kaikkia juomaan olutta sen enempää, Asikainen vakuuttaa pilke silmäkulmassa.

Tehokkaasti tuntuu kuitenkin oppilaisiin tarttuvan innostus eri tyyppisten oluiden maistelusta. Olutjuhlilla lissää.