Ilmavalvontalotta seurasi pommituksia Puijon tornista - sotamuistot muuntuivat näytelmäksi

– Se tuli ihan yllätyksenä. Koulussa kuulin, että Helsinkiä on pommitettu ja saman tien meidät lähetettiin ilmoittautumaan Puijon torniin. Saksan opettaja käski ottaa mukaan lämmintä vaatetta, näin talvisodan syttymistä muistelee silloinen lukiolainen, nyt 94-vuotias Anja Castren.

Vuonna 1939 nuori abiturientti määrättiin ilmavalvontalotaksi Puijon torniin. Kylmässä tornissa vartioi kaksi lottaa pakkasesta riippuen kahdesta neljään tuntia kerrallaan. Lottien täytyi raportoida kaikki maassa tai ilmassa näkyvät liikkeet tai valoilmiöt eteenpäin.

– Kerran läheiseen metsään pudotettiin niin paljon pommeja, että koko torni tutisi. Ei siinä tilanteessa osannut oikein ajatella mitään, piti vain seurata mitä ympärillä tapahtuu.

77 vuotta tapahtuneen jälkeen Castren istuu Kuopion tuomiokirkon penkillä odottamassa näytelmää, joka osittain pohjautuu hänen omiin kokemuksiinsa. Kuopion tuomiokirkon 200-vuotisvihkimisjuhlaan on tehty näytelmä, joka kertoo historiaa sekä kirkosta että sen ympäriltä. Näytelmän yksi osa pohjautuu Castrenin elämään. Myös tuomiokirkko oli tuttu sodanaikana nuorelle naiselle.

– Tämä oli minun rippikirkkoni. Täällä käytiin kuuntelemassa usein piispan puheita, kirkot olivat täynnä ihmisiä ja tärkeitä paikkoja niinä aikoina, Castren muistelee.

Tuomiokirkon torni toimi sodan aikana myös yhtenä valvontapaikkana.

Ainakin kerran tuomiokirkko on ollut vähällä tuhoutua talvisodan pommituksissa. Kirkon viereistä Snellmanin puistoa pommitettiin niin rajusti, että moni ihminen menetti henkensä. Osa pommeista putosi aivan kirkon viereen.

– Kirkon portaat tuhoutuivat pommituksissa. Oli tosi lähellä, että myös kirkkoon olisi osunut.

Anja Castren muistelee, että talvisodassa pommituksia oli jatkuvasti.

– Muistan, kun kahdeksan pommikonetta tuli Virosta Kuopioon, yksi ammuttiin alas matkalla, mutta seitsemän konetta pommitti kaupunkia edes takaisin jatkuvasti. Muistan yhä pommikoneiden äänet, ne on painajaismaisia.

Torstaina kantaesityksen saanut Kivi kiveltä -näytelmä valottaa Kuopion tuomiokirkon historiaa lukiolaisen lisäksi muun muassa piispan sekä isäntien ja emäntien näkökulmasta eri aikakausina. Tarina alkaa tuomiokirkon rakentamisesta 1800-luvulla. Talvisodan aikaan kirkon ja piispan tehtävä oli henkisen ilmapiirin hoitaminen. Ohjaaja Johanna Sorjonen kertoo, että kaikki näytelmän henkilöt etsivät tarinassa lopulta totuutta ja elämän tarkoitusta.

Anja Castren sanoo muistavansa sodasta parhaiten tunteen, joka kuopiolaisilla vallitsi. Hetkeäkään ei ajateltu, että sota voitaisiin hävitä.

– Oli todella vahva luottamus siihen, että jollain tavalla tässä voitetaan. Se oli kummallista.

Kun talvisodan ilmoitettiin päättyneen maaliskuussa 1940, nuori abiturientti katseli pommitusten jälkeistä näkymää Puijon tornista.

– Se ei ollut mikään hyvä näky. Kuopio oli savun peitossa ja pystyi ainoastaan arvailemaan, mitä kotitalolle oli käynyt. Myöhemmin selvisi, että se oli säilynyt lähes vahingoittumattomana, Castren hymyilee.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.