Kauppa-auton asiakkailla hersyviä muistoja uudessa dokumentissa: "Persaus tynkkäsi minut ovenpieleen"

Kauppa-auton merkitys on yhä nykypäivänä suuri pienelle joukolle asiakkaita, jotka eivät itse pääse syrjäkyliltä helposti kauppojen luokse liikkumaan.

Iisalmelaissyntyinen Sami Kastarinen, 26, on yhdessä opiskelutovereidensa kanssa julkaissut YouTubessa Lapin ammattikorkeakoulun viestinnän koulutuslinjan oppilastyönä toteutetun lyhytdokumentinViimeinen mohikaani. Se kertoo Iisalmessa sijaitsevan Sourunsalon kaupan kauppa-auton toiminnasta ja sen nykypäivän merkityksestä.

Tämän vuoden huhtikuussa kuvattu dokumentti raottaa nykypäivänä melko harvinaisen kauppa-auton arkipäiväistä toimintaa seuraamalla sitä ajoreitillään.

– Äiti on lähtöisin siitä kauppa-auton reitiltä, joten on tullut penskana käytyä siellä. Serkun kanssa tuli käytyä pienempänä hakemassa karkkia aina kun se siitä ohi ajeli, Sami Kastarinen selvittää omaa suhdettaan kauppa-autoon.

Vastikää vaimonsa kanssa Helsinkiin muuttaneella Kastarisella ei enää nykypäivänä ole tarvetta kauppa-autolle. Ajatus kauppa-autoa käsittelevästä dokumentista tuli kuitenkin nopeasti mieleen, kun koulussa käynnistyi dokumenttikurssi.

– Halusin kertoa omalla tavallani kauppa-auton tarinan ja mikä sen merkitys on nykypäivänä.

– Kauppa-auto on ihan ehdoton heille, jotka eivät sieltä pääse millään tavalla liikkumaan. Kun syrjäseudut tyhjenevät, kauppa-autokin tulee varmasti jossain vaiheessa loppumaan, Kastarinen harmittelee.

Haastateltavana dokumentissa ovat Sourunsalon kaupan yrittäjät Timo ja Kari Maksimainen, joiden kauppa-auto aloitti toimintansa vuonna 1991.

– Kun väki vähenee, joutuu enemmän ajamaan. Ensimmäisinä vuosina ajettiin noin 25 000 kilometriä vuoteen, nyt ajetaan sellainen 45 000 vuoteen, Kari Maksimainen toteaa dokumentissa.

Mielipiteensä toiminnasta pääsevät kertomaan myös kauppa-autossa pitkään asioineet asiakkaat.

– Se on henkireikä niille eläkeläismummoille ja -ukeille kuten minä, asiakas Erkki Hartikainen painottaa.

Kauppa-auton kapea käytävä on synnyttänyt myös hupaisia muistoja.

– Emännällä kun oli isot persaukset, niin eihän siitä sopinut kuin emäntä edeltäkäsin menemään ja minä perästä. Se on paras muisto, kun se persaus tynkkäsi minut sinne ovenpieleen, Hartikainen muistelee nauraen.

Noin kymmenen minuutin mittainen dokumentti on katsottavissa kokonaan jutun ohessa.