Kesäkulkija kylillä: Luuniemen nimi kertoo kuolemasta, mutta alue sykkii elämää

Nyt käy kesäkulkijaa kateeksi. Niin hienoon paikkaan kulkijan reitti on vienyt tällä kertaa.

Vaikka Iisalmen Luuniemi on paikallisille periaatteessa tuttu ja arkinenkin paikka, vaatii pikkupähkinnän, että alueen koko kirjo tulee selväksi.

Ensinnäkin Luuniemessä sijaitsevat Iisalmen ylpeydet Olvi ja Genelec. Siellä on Olvihalli, jonka uumenista löytyy muun muassa 1 150 anniskelupaikkaa ja oikeankokoiset hahmot Jesse Puljujärvestä ja Patrik Laineesta.

Siellä on Luuniemen juhlakenttä, jossa väki kohtaa vuodesta toiseen Olusten ja muiden tapahtumien merkeissä. Siellä on järisyttävän kaunis niemen kärkeä nuoleva rantaraitti, joka talvella täyttyy hiihtäjistä. On satama, metsän rauhaa, tenniskentät, lasten liikennepuisto ja asuinalue, jonka modernit lukaalit eivät häviä tippaakaan asuntomessutaloille.

On siellä muutakin, mutta palstatila ei riitä kaiken luettelemiseen.

– Kyllä Luuniemi on monipuolisin alue koko Iisalmessa, oikea timantti. Täällä on niin paljon kaikkea mielenkiintoista, tuumaa Iikka Kauppinen.

Kauppinen tuntee Iisalmen nurkat läpikotaisin, onhan hän Ylä-Savon opaskerhon opas, yhtenä spesialiteettinään Luuniemi.

Jotta Luuniemenkin kaltaisen paikan todellinen nykyarvo avautuu, on hyvä tietää jotain sen historiasta. Esimerkiksi paikan nimestä.

– Pakana-ajalla ihmisiä ei haudattu, vaan jätettiin luontoon. Täällä ruumiit jätettiin niemen kärkeen ja lopulta jäljellä oli vain luut, kun sudet ja muut pedot olivat käyneet asialla, Iikka Kauppinen kertoo.

Niin kauaksi ei tarvitse mennä, kun niemen kärjessä nähtiin toisenlaista meininkiä. Kieltolain aikaan 1919–1932 Iisalmeen tuotiin viinakset Luuniemen kautta.

Opaskerhon opas Veijo Kettunen tietää tämän tarinan.

– Salakuljettajat toivat laivalla pirtua ja Itikan tilan kohdella soittivat äänimerkkiä, että rannasta osaavat ostajat lähteä liikkeelle.

Osa tavarasta vietiin heti "keskusvarastoon", osa upotettiin järveen odottamaan.

– Voi siellä vielä hyvää tavaraa järven pohjassa olla, Kettunen hymähtää.

Luuniemen kärjessä oli aikoinaan myös Iisalmen ensimmäisten öljysäiliöiden paikat. Sieltä kaupungin ensimmäinen taksinkuljettajakin haki menovetensä 1920-luvulla.

Ennen kuin Luuniemi alkoi muuntautua sankasta metsäpöheiköstä monitoimialueeksi, ehti Saimaan reitin kanavoiminen Ylä-Savon korkeuksille.

Teollistuminen alkoi, ja Luuniemellekin alettiin pykätä 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä oluttehdasta, suursahaa, tukkukauppoja, nahka- ja telakkateollisuutta. Loistokausi kesti muutaman vuosikymmenen, jonka aikana alueen halkoi myös rautatie.

– Olvihallin terassi on muuten entinen rautatien laituri, Iikka Kauppinen kertoo.

Vaikka nykypäivänä Luuniemen uudehko asuinalue on arvossaan, alunperin alueen asutus tähtäsi vähän toisenlaiseen ratkaisuun.

– Minä olen lukenut jostakin, että Luuniemestä suunniteltiin ensin niin sanottujen loisten asuinaluetta, koska tämä oli vähän syrjässä, kertoo opaskerhon opas Jaakko Kauppinen.

Oppaita vilisee tässä jutussa monta, sillä Ylä-Savon opaskerhon joukkio on tutustumassa alueeseen yhdessä Savon Sanomien kesäkulkijan kanssa.

Opaskerhon puheenjohtaja Anja Kauppinenkin tykkää Luuniemestä. Vaikka Luuniemi on muuttunut valtavasti viime vuosikymmeninä, niemen kärjessä on vielä jäljellä sitä samaa tiheää metsää, jossa Anja Kauppinenkin kouluaikoina suunnisti.

Osa kaupunkilaisista puolusti aikoinaan luonnon monimuotoisuutta, eikä alueen kaavoitus sujunut ilman parranpärinää. Rannat jäivät kuitenkin kaikkien yhteiseksi alueeksi.

Niemen kärkeen jäi myös metsä, jonka keskellä on myös aikoinaan urheiltu Iisalmen ensimmäisellä urheilukentällä. Siellä on tanssittu Luuniemen lavalla. Lemmitty salaa syrjäisissä pusikoissa.

– Ne kesäiset leikit ovat varmasti vähentyneet, kun alue on nykyään näin kovassa käytössä, Iikka Kauppinen naurahtaa.