"Keskustaajamassa saisi olla vilkkaampaa"

Seututie 551 johdattaa kulkijan Kuopion Pitkälahdesta kohti länttä. Karttulan poispyyhitty kuntaraja tulee vastaan 15 kilometrin ajon jälkeen. Puiden välistä tuikkivat Pihkainmäen omakotitalojen pihavalot aamuhämärässä.

Bussipysäkillä nuori nainen puhuu kännykkäänsä, kävelee ja polttaa savuketta. Katoksessa kaikessa rauhassa Kuopion-kyytiään odotteleva Päivi Ranta-Koponen ei löydä viiden vuoden uuskuopiolaisuudestaan mitään mullistavaa.

– Terveyskeskus on pysynyt hyvänä Karttulassa. Kuntosalilla käyn kirkonkylällä naapurin rouvan kanssa, mutta muuten asiointi suuntautuu Kuopioon.

Karttulan kirkonkylän ja Kuopion puolivälissä sijaitsevan rajakylän kasvu 800 asukkaan mäeksi perustui aikanaan juuri maakuntakeskuksen vetovoimaan. Ranta-Koponen teki työuran Kuopion yliopistollisella sairaalassa. Vuonna 1988 tehty päätös ostaa tontti ja rakentaa talo tuntuvat edelleen oikealta.

– Halusimme maaseudun rauhaan. Tontit olivat isoja ja niitä sai halvalla. Täällä on hyvä koulu ja päivähoito sujuu.

Samat asiat vetävät väkeä Pihkainmäkeen edelleen. Ylempänä rinteessä aamukävelyllä olevat Katja Korhonen, 3-vuotias Matias-poika ja Masi-koira tulivat kylälle Kuopiosta kolme vuotta sitten. Kirkonkylällä käydään vain neuvolassa, muuten perhe asioi Kuopiossa.

Ruotsinkieltä Kuopiossa opettava Korhonen ja eläkkeellä oleva Ranta-Koponen ovat tyytyväisiä kotikyläänsä mutta toivovat, että tienvarren kioski avautuisi uudelleen muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen. Pelkän maitopurkin tai lyhyen ostoslistan takia tuntuu turhalta lähteä edemmäs.

Kylän kulmalta lähtee tie Itä-Karttulaan. Metsät ja mäet jatkuvat toisensa perään. Myös moni entinen pelto kasvaa isoa puuta. Välillä on myös pientä ja siistiä, joulukuusipeltoa.

Tiellä ei tule vastaan muita liikkujia. Useat talot ovat pimeänä, osassa palaa jouluvalot mutta isäntä tai emäntä on lähtenyt kenties kauppareissulle. Ehkäpä Kuopioon alennusmyynteihin kuten Pihkainmäen Päivikin.

Vanhan Karttulan hiljaisen pohjoisosan tunnetuin pysähdyspaikka on Riuttalassa. Koko maan mittapuulla ainutlaatuisen talonpoikaismuseon pihaan kuuluu koiranhaukku. Vastassa on vain hirvensorkka, jonka joku koirista on jäljistä päätellen tuonut perinnemaiseman portille.

Kevyt kerros lunta on peittänyt rakennusten pärekatot, jotka kaipaisivat kunnostusta. Riuttalan säätiön hallituksen puheenjohtaja ja Kuopion kaupunginvaltuuston karttulalaisjäsen Veijo Karkkonen sanoo, että rahaa tarvitaan 65 000 euroa.

Riuttalan avustukset ovat pysyneet ennallaan kuntaliitoksen jälkeen, joten syyllistä ei voi hakea Kuopiosta. Kaupunginhallitus tosin patisteli säätiötä myymään Riuttalan, mutta Karkkonen ei pidä sitä kovin todennäköisenä vaihtoehtona.

– Ei ole helppo työ sekään. Toiminta jatkuu jotakuinkin ennallaan eli supistettuna ensi kesänä. Poliittisen johdon kanssa on tarkoitus käydä keskusteluja ja linjata tulevaisuutta keväällä.

Karkkosen mukaan Karttulassa on totuttu jo Kuopioon. Peruspalvelut pelaavat, kuten sanonta kuuluu. Samaa mieltä on itsenäisen Karttulan viimeinen kunnanjohtaja Silja Sutinen, joka asuu kirkonkylällä. Hän aloitti kunnanvirastossa pätkätöissä 1963.

– Keskustaajamassa saisi olla vilkkaampaa. Täällä on pula pienehköistä omistusasunnoista. Asemakaava pitäisi uudistaa ja asutusta tiivistää, Sutinen patistaa ja muistuttaa, että Karttulan asuinalueita on myös markkinoitava.

Kirkonkylän kaava-alueen väkiluku on vähentynyt, kun taas Pihkainmäen ja Syvänniemen kasvu on pitänyt väkiluvun noin 3 500 asukkaassa liitoksen jälkeiset vuodet.

Kesä tuntuu juuri nyt kaukaiselta, mutta 1 300 vapaa-ajan asunnon Karttulassa se on melkoinen piristysruiske.

Liitosrahoilla kunnostetulla torilla pyöräilee kaksi nuorta, mutta yleisempi menopeli näyttäisi olevan rollaattori. Kirkonkylä on ikärakenteeltaan huomattavasti vanhempi kuin Kuopion suunnan kasvukylät.

– Palvelut ovat huonontuneet. Pankki menee kiinni jo kello 13, Sirpa ja Helena Turunen sanovat tietä ylittäessään.

Tytär auttaa äitiä, joka asuu terveyskeskuksen lähellä vielä omatoimisesti. Äiti on tarvinnut terveyspalveluita paljon eikä yhdy muiden näkemyksiin palvelutason säilymisestä.

– Kotipalvelun hoitajakäynnit ja lääkäriajat ovat tiukemmassa, Helena moittii kehitystä.

Kirkonkylän ainoasta marketista, osuuskaupasta, autollensa kävelevä Pentti Husso on muuttanut kirkonkylälle jäätyään eläkkeelle. Poika jatkaa Marjakartano Hussolan yrittäjänä.

– Työpaikkoja pitäisi saada lisää, ilman niitä ei tule uusia asukkaitakaan.

Pääteistä sivussa olevan Karttulan ajautuminen Kuopion syliin johtui osin juuri työpaikkojen ja teollisuuden vähäisyydestä. Verotulot jäivät alhaisiksi kunnan kehittämisen kannalta. Pienempää yritystoimintaa on kuitenkin virinnyt, ja Sutinen odottaa Kuopion vahvan elinkeinotoimen olevan avuksi.

Niin kuin lähes kaikissa Suomen kunnissa, kouluasiat ovat olleet keskiössä myös Karttulassa. Liitossopimuksen lupauksista täytäntöön on menossa Karttulan koulukeskus, johon tulee tilat yhtenäiskoululle, esiopetukselle, päivähoidolle ja kirjastolle.

– Ukki oli aikanaan perustamassa yhteiskoulua ja nyt Kaipialan pojat käyvät lukiota Vesannolla, Maija-Liisa Kaipiainen sanoo lyseon lakkautuksesta. Yli 50 vuotta kirkonkylän ja Valkeisen hautausmaan välissä olevaa tilaa emännöinyt Maija-Liisa myöntää, että lukio olisi mennyt varmaan ilman liitostakin.

– Kunhan terveyskeskus säilyisi. Saa nähdä kuinka sote-uudistuksessa käy.

Kirkonkylän ja Pihkainmäen välissä sijaitseva 650 asukkaan Syvänniemi on saamassa uuden 0–2-luokkien koulun, mutta rakentamispäätöstä ei vielä ole. Lapset käyvät siihen saakka tien toisella puolella olevaa Kemppaanmäen vanhaa koulua.

– Tuleekohan se ikinä? vaikka paljon tänne on lapsiperheitä muuttanut, Satu Hujanen sanoo pitkästä väännöstä.

Pojat Tuukka ja Vili syöttävät kanoille jyviä. Naapuri Pirjo Väisänen käy hakemassa munia.

– Muutimme jouluna 1983. Tytöt halusivat hevoshommiin ja löysimme vanhan maalaistalon kauniista maisemista, sanoo Väisänen, joka muistetaan Kuopiossa Saarijärven koulun rehtorina.

Hujasen perhe on ollut Syvänniemellä vasta kolme vuotta. Taakse jäi Petonen.

– Ensi kesänä otamme ehkä muutaman lampaan pihaa hoitamaan.

Kyläkauppa jatkaa toimintaansa Tiina Rossin ohjaksissa. Markku Kauhanen jää sanojensa mukaan kymmenen vuoden pitämättömille kesälomille ja muihin projekteihin.

Koulunsa menettäneeessä kaakkoiskulman Airakselan kylässä on katkeruutta kuntaliitokselle. Oppilasmäärän painuminen alle 20:een helpotti päättäjien työtä. Mankisen perheen alakoululaiset kyyditään nykyisin Vehmasmäkeen ja yläkouluikäiset Kuopioon Minariin ja Hatsalaan.

– Kotipalvelun toimivuudesta pitää antaa kiitosta, pitkällä sairauslomalla oleva Timo Mankinen sanoo.

Airaksela oli itse aikanaan aktiivinen kylä liitoksessa, mutta koulupäätös tuntui petokselta. Lapsiperheitä ei ole enää kylälle muuttanut. Jälkitunnelmissa Mankinen olisi valmis ravistelemaan Karttulan painopisteet uusiksi.

– Uusi koulukeskus pitäisi olla Syvänniemessä. Se on paikkana hieno ja vetäisi myös asukkaita. Eivät lapsiperheet kirkonkylälle muuta.

Karttulan alle 14-vuotiaista yli 60 prosenttia asuu Pihkainmäessä, Syvänniemellä ja Airakselassa.

Kylien välinen, jopa repivä kilvoittelu ei ole uutta Karttulassa. Syvänniemi oli vahva keskus sata vuotta sitten. Saastamoisen rullatehdas ja Sourun rautaruukki keräsivät ympärilleen yli tuhannen asukkaan keskittymän. Kun kirkonkylän kirkko paloi, Saastamoinen rakensi uuden Syvänniemeen 1925. Erimielisyydet johtivat Tervon itsenäistymiseen Karttulasta.

Kuopion sydänmaan kulman asukkaat, kuten he itseään kutsuivat hakiessaan lupaa kappelikirkon perustamiseksi, saivat oman kunnan vuonna 1873.

– Ei suuria vahvuuksia, mutta hyvät ja rauhalliset asumismahdollisuudet, sitä kai vieläkin olemme, Silja Sutinen sanoo.

Kuvasarja Karttulan kyliltä

Karttulan kyliltä - viisi vuotta Kuopiossa