Kolikkoinmäki henkii yhä 1920-lukua

Kolikkoinmäen asuinalueella Iisvedellä seisoo viitisenkymmentä omakotitaloa vieri vieressä. Pienimpien tonttien pinta-ala on vain parisataa neliömetriä.

– Iisvesi on ollut merkittävä teollisuusalue 1800-luvulta asti, Kuopion kulttuurihistoriallisen museon yli-intendentti Tapio Laaksonen kertoo.

Rakennetun kulttuuriympäristön asiantuntijana Laaksonen tuntee myös Kolikkoinmäen taustan. Alue rakennettiin 1920-luvulla työläisten asuinkäyttöön. Valtaosa kolikkoinmäkeläisistä oli töissä sahalla, joita Iisvedellä oli neljä. Niistä yksi on yhä toiminnassa.

– Teollisuustoiminnan kukoistuskausi Iisvedellä oli 1900-luvun alkupuolella. 1950-luvulla yksi sahoista lopetti toimintansa, ja siitä lähtien teollisuus on hiipunut pikkuhiljaa.

Kolikkoinmäen taloja on suojeltu ja kunnostettu. Aikoinaan niissä asuttiin hyvin tiiviisti.

– Taloissa oli tavallisesti yksi huone ja keittiö, mutta niissä saattoi asua niin paljon ihmisiä kuin lattialle vain mahtui nukkumaan. Alivuokraus ja ahtaus oli siihen aikaan tyypillistä kaupungeissakin, mutta puuteollisuutta syntyi ja se kasvoi voimakkaasti juuri Iisvedellä, Laaksonen korostaa.

Alueen hyvä saavutettavuus on pääsyy teollisuuskeskittymän syntymiseen Iisvedelle. Puutukit tuotiin sahoille vesitse uittamalla, ja valmiit tuotteet lähtivät eteenpäin rautateitse tai laivalla. Kolikkoinmäki yksinään ei tee Iisveden teollisuusympäristöstä valtakunnallisesti merkittävää kulttuurikohdetta.

– Alueen arvo syntyy teollisuuden, hyvin säilyneen työläisasumuksen ja vanhan rautatieaseman muodostamasta kokonaisuudesta, Laaksonen valaisee.

Vuonna 1889 valmistunut rautatieasema on nykyään yksityisomistuksessa, eikä sen editse kulkevilla ratakiskoilla ole muutamiin vuosiin ajanut junia. Aikoinaan Savon radasta erkanevalla pistoraiteella matkasi ihmisten lisäksi ennen kaikkea tavaraliikennettä. Reitti vie vanhalle teollisuusalueelle, jossa toimi vielä 1990-luvulla saha. Nyt päätepysäkki on metsittynyt. Myös laaja satama-alue on kuihtunut olemattomiin. Rannasta ei enää näe, että siellä on lastattu kuormaa suuriin höyrylaivoihin.

– Ei täällä ole tehty isoja purkutöitäkään, luonto peittää käyttämättömän alueen nopeasti, Laaksonen selittää.

Kolikkoinmäki ei rahaan viittaavasta nimestään huolimatta ollut rikkaiden paikka, vaikka Iisvedellä joitain varakkaita tehtailijoita ja suurtilallisia asuikin. Silti työläisten asuinolot eivät olleet ikävimmästä päästä.

– Tämä ei ollut mikään slummi, vaan aikansa työläisten asuinalueeksi kohtuullisen hyvä, Laaksonen kehuu.

Nykyisten asukkaiden tekemät muutokset näkyvät esimerkiksi talojen ikkunoissa. 1920-luvulla ne valmistettiin käsin puhalletusta lasista.

– Ikkunalasia tehtiin puhaltamalla lieriö ja leikkaamalla se sitten auki. Näkymä ulos oli siksi epätarkka.

Vaikka ikkunat on joka talossa uusittu ja muutakin pintaremonttia tehty, teollisuuden vaikutus näkyy Kolikkoinmäellä edelleen. Mäkeä ylös ja alas kulkevilla kujilla kuulee yhä ääniä sahalta ja haistaa puun tuoksun.

 

Savon Helmet -juttusarjassa tutustutaan kulttuuriympäristöihin Savossa.

Juttusarja esittelee kesän aikana mielenkiintoisia kulttuuriympäristöjä Savossa.

Jokaisesta kunnasta esitellään yksi kohde.

Sarjan oppaina ovat arkeologi Tanja Tenhunen ja rakennustutkija Tapio Laaksonen Kuopion kulttuurihistoriallisesta museosta.

Juttusarja pohjautuu nettisivustoon Pulkka – Pohjois-Savon muisti (pohjois-savonmuisti.fi).

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Pohjois-Savo oli rikollisten ja veropakolaisten lymypaikka

Rautavaaralaiset talonpojat olivat sinnikkäitä raudanvalmistajia

Juankoskella asuttiin jo 10 400 vuotta sitten