Kuopion Tyttöjen Talossa saa olla oma itsensä: "Rikotaan ahtaita käsityksiä"

Kuopiolainen Heljä Sirviö, 17, tekee Melissa Kyllösen, 20, mustaan tukkaan ”läpivetolettiä”. Mukavilla sohvilla istuskelee joukko hymyileviä nuoria naisia. Paahdetun popcornin tuoksu leijuu Kuopion Tyttöjen Talon uusissa tiloissa Kulttuuriareena 44:n yläkerrassa. Muitakin herkkuja on katettu pöytään.

Vietetään kansainvälisen tyttöjen päivän vapaamuotoista juhlaa. Erityiselle tyttötoiminnalle tuntuu olevan tarvetta niin Kuopiossa kuin läntisessä maailmassakin näinä aikoina, kun fitness-kulttuurin ihanteet jylläävät vahvana.

– Hyvä ilmapiiri, hyvät keskustelut, muut tytöt, listaa homman parasta antia Melissa Kyllönen, joka on alusta asti eli viisi vuotta ollut mukana joka viikko.

– Täällä saa olla juuri sellainen kuin on. Ei tarvitse välittää ulkonäköpaineista eikä mistään. Oon aina tykänny tulla tänne. Täältä saa hyvän mielen.

Juuri siitä on kyse Tyttöjen Talon toimintaperiaatteessa, jota asiantuntijat nimittävät sukupuolisensitiiviseksi.

Tyttöjen Talon johtaja Johanna Luomala sanoo, että sekä naisille että miehille tarjotaan nykyään roolimalleja, jotka ovat hyvin kapeita. Moni nuori masentuu, kun ei mahdu niihin.

– Sukupuolisensitiivisessä työssä rikotaan ahtaita käsityksiä. Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla tyttö tai poika, nainen tai mies. Ulkoapäin viitoitettua tietä ei ole kaikkien pakko kulkea. Biologista olemusta ei voi poistaa, mutta se voidaan kyseenalaistaa, mitä kulttuuri, kasvatus ja uskomusjärjestelmät tarjoavat.

Ohjaaja Salla Myyry luonnehtii, että työtapana on tehdä sukupuolittuneita rooleja ja rakenteita aktiivisesti näkyväksi, tiedostaa niiden vaikutus itseen ja sitten pyrkiä purkamaan ja laajentamaan niitä.

– Kiltit tytöt, villit pojat? On vaihtoehtoisiakin tapoja olla. Jopa koulujen uusissa opetussuunnitelmissa tuodaan esille sosiaalisen ja kulttuurisen sukupuolen huomioimista ja tasa-arvoisuutta. Niihin voi vaikuttaa kasvatuksella, toisin kuin biologiseen sukupuoleen, Myyry kertoi aiemmin teemapäivän asiantuntijaseminaarissa.

Luomala sanoo miettineensä sitä, liittyykö jopa kansantaudiksi yltynyt masennus siihen, että ihminen ei koe mahtuvansa rooliin, joka hänelle on annettu. Eikä luota siihen, että voisi olla hyväksytty omana itsenään.

Hänen mielestään nuoret tarvitsevat kaupallisuudesta ja ideologioista vapaita yhteisöjä, matalaa kynnystä astua sisään. On paljon yksinäisyyttä ja eristäytymistä, johon esimerkiksi koulukiusaaminen johtaa.

– Toivoisin että yhä useampi nuori nainen löytäisi tämän talon. Tänne voi tulla tutustumaan muuten vain tai soittaa ja varata yksilöllisen ajan ohjaajan kanssa. Tai voi laittaa tekstarin, sähköpostin tai viestin Whatsappiin. Ja jos ei halua astua ovesta yksin, tullaan vastaan.

– Tärkeää on, että jokainen tulee kohdatuksi.

Yleensä keskustelun ohella tehdään käsitöitä, käydään kaupungilla, piirretään ja maalataan. Tyttöjen oma rempparyhmä on tehnyt tilasta mukavan paikan.

Viiden vuoden aikana Kuopion Tyttöjen Talo on alkujähmeyden jälkeen saanut vahvemmat yhteistyöverkostot. Niihin kuuluvat muun muassa nuorisotyötä tekevä Vamos, kaupungin nuorisopalvelut, Ilona-lapsiperhetyö ja Kuopion Reippaan voimistelijat.

– Haasteita on yhä, pitäisi esimerkiksi päästä enemmän kertomaan kouluille tästä toiminnasta, Johanna Luomala toteaa.

Melissa Kyllönen kertoo kuulleensa Tyttöjen Talosta ensimmäistä kertaa koulukuraattorilta. Hän huomasi heti, että tämä yhteisö on hänen juttunsa.

Tiia Kotikumpu vahvistaa sohvalta:

– Parasta täällä on lämmin ilmapiiri. Kaikki voivat tuntea olevansa tervetulleita.