Leppävirralle kokoontui tänään lähes 70 larppaajaa eri puolilta maata

Entisen kaivoksen varastohallin nurkalta alkavat Siperian vaaralliset alueet Kotalahden suuntaan. Siperia toimii myös vessana.

Tämä on tarua ja totta liveroolipelin eli larppauksen puitteista Leppävirralla lauantaina.

Pelin pääjärjestäjän, siilinjärveläissyntyisen Mikko Ryytyn roolihahmo on kansanmurhan kohteeksi joutuneen pikisilmärodun edustaja.

Todellisuudessa Ryytty on teollinen muotoilija Jyväskylästä. Hän on harrastanut larppausta vuodesta 1995 lähtien. Kosmos-pelin käsikirjoittamiseen ja tuottamiseen on osallistunut toistakymmentä ihmistä.

Tähän Kosmoksen maailmaan halusi heittäytyä Kotalahdessa vajaat 70 pelaajaa, jotka olivat saapuneet eripuolilta maata.

– Kosmoksessa on kyse Neuvostoliiton alamaailman markkinoista, täsmentää Ryytty pelikehyksen.

Entä millainen on tämä Kosmos, mielikuvituksellinen Neuvostoliitto, jossa larppaavat ovat syntyneet pääsääntöisesti sen oikean Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

Kosmoksessa on kiellettyä ajatella väärin. On kiellettyä puhua nälänhädästä ja työläisten kurjuudesta saati kansanmurhista. Tämän "paratiisin" reunalle on ajautunut työleireiltä paenneita, väärinajattelijoita, muotopuolia sekä konnia ja kelmejä.

– Nyt nämä kehvelit ovat kokoontuneet tänne Kotalahteen. Muistakaa, että kunnon neuvostokehvelin rooliin kuuluu selkään taputtelu, eikä nujakka ole pahasta, opastaa Ryytty pelaajia.

Kelmeilyn lisäksi pelin henkeen kuuluu myös huumori, vapaus ja yhteenkuuluvuus. Kosmoksen kielelle käännettynä tämän voisi sanoa, että Dimitri ei jättäisi koskaan Ivanin poskea kuivaksi. Eli poskisuudelmia mosauteltiin tummuvaan iltaan.

Pelaajajoukosta esitettiin tarkentavia kysymyksiä Ryytylle ennen Kosmoksen aloittamista.

– Mikä on tämän pelin päämäärä? Onko suotavaa pysyä hengissä loppuun asti?

Ryytystä tapetuksi tuleminen on häpeän paikka, mutta toisaalta sitä ei voi välttääkään.

– Jos törmäätte pyöreäsilmäistä kaasunaamaria pitävään otukseen, on se Stalinin myrkkykoira. Se on aina jonkun perässä säälimättä ja väsymättä.

Pelistä pois pääsee huutamalla "Peli seis!" Ammuttaessa huudetaan PAM! Ja sitten ehkä hyödyllisin neuvo; jos haluaa heittäytyä olemattomaksi, pitää vain panna nyrkki otsalle.

– Jos tunnet kuuluvasi riitapukarien joukkoon, on paras mennä nyt valoisan aikaan joukolla tuonne pihalle sopimaan, missä on retuuttamisen rajat.

Lopulta pelaajaporukka on paljon vakavamman kysymyksen äärellä. Soppaa ja blinejä on toki tarjolla Kosmoksessa, mutta mistä saa pitsaa?

Matrjoshkan hahmoa Kosmoksessa esittänyt helsinkiläinen Vili Nissinen, taiteilijanimeltään von Nissinen, on harrastuksensa parissa hyvin lähellä tulevaa palkkatyötään.

– Viimeistelen parhaillaan opintojani teatterikorkeakoulussa.

Hän on osallistunut Kosmoksen kirjoittamiseen ja larpannut 15 vuotta eri puolilla Pohjoismaita.

– Larppaus tuli alunperin tarpeeseen, kun en heti päässyt teatterikorkeakouluun. Tein ensimmäisen gradunikin larppauksesta.

– Parasta tässä on heittäytyminen täysin muuhun maailmaan.

Sellainen valmistui iltapäivällä kolmeen mennessä vanhaan varastohalliin. Siellä valmistautuivat ompelukonetehtaan väki ja kasakat, kaupunkirosmot ja ryökälejuokkio. Turkishattuja, sotilasmantteleita – maskeja ja karvanaamoja.

Ennen aloittamista väki poikkeaa roolivetimissään vielä Kotalahden kyläkauppaan ja kaivosbaariin. Paikalliset siviilit, jotka eivät Kosmoksesta tiedä mitään, eivät ole kohtaamisista moksiskaan. Tässä maailmassa on jo kaikki nähty.

– Minä olen Rosita, kasakoiden johtaja. Meidän alaamme ovat omaisuuden siirrot. Muiden omaisuuksien siirrot, tarkentaa Kristiina Luomala ohi kulkiessaan joukkoineen ja kaikki kyllä tietävät, mistä on kyse.

Sillä aikaa vartoo vanhan kaivoksen varastohallin edustalla miliisi Mihailoviz.

Kohta ne saapuisivat, kaikki konnat ja murhamiehet. Ja hän oli heitä vastassa yksin. Miliisin kädet tärisevät, kun hän huikkaa taskumatista.

Kohta hän ei olisi yksin! Toverit saapuisivat! Sillä onhan hän, miliisi Mihailoviz, varsin tunnettu konna itsekin.