Mökkeily on aina ollut sidoksissa tulotasoon

Kausiasuminen eli vuodenaikojen mukaan vaihtuva asuminen on lähes yhtä vanha ilmiö kuin ihmiskuntakin. Varsinaisesti suomalaisen mökkikulttuurin juuret ovat kuitenkin 1800-luvun lopulla alkaneessa huvilakulttuurissa, jolloin kaupunkiporvaristo rakensi näyttäviä huviloita erityisesti höyrylaivareittien varrelle, kirjoittaa Keskisuomalainen.

1900-luvun alkupuoliskolla kesäasuntojen rakentaminen alkoi levitä myös muihin kansankerroksiin. Kesäasumuksista tuli vakituista asuntoa vaatimattomampia, mutta edelleen ne olivat omakotitalomaisia.

Sotien jälkeen mökkeilystä tuli massailmiö, kun työn perässä kaupunkeihin muuttaneet suomalaiset halusivat palata maalle lomanviettoon.

Nykyisin suomalaiset omistavat lähes 500000 kesämökkiä.

 

Vaikka mökkeilyn historia on lyhyt, suomalaisten suhde mökkeihin ja mökkeilyyn on saanut lähes myyttisen sävyn. Mielikuvat mökkeilystä myös pysyvät samoina vuosikymmenistä toiseen, vaikka todellisuudessa mökkeily on ollut monien muutosten kohteena.

–Mökkeilyä pidetään kaikille suomalaisille kuuluvana elämäntapana, jopa velvollisuutena. Tosiasiassa mökkeily on aina ollut sidoksissa tulotasoon. Mökkien ja rantamaan hinnan nousu rajoittaa entisestään mahdollisuutta ylläpitää kahta asuntoa, sanoo mökkeilyn kulttuurisia kulisseja tutkinut tutkija Kati Pitkänen.

–Lisäksi mökkien omistus on sukupolvisesti keskittynyttä. Mökkien omistajista valtaosa kuuluu suuriin ikäluokkiin, Pitkänen toteaa.

Hänen mukaansa suomalaiset mieltävät mökkeilyn nimenomaan suomalaisille tyypilliseksi tavaksi viettää vapaa-aikaa ja mökkimaisemasta on tullut uusi, ikoninen kansallismaisema.

–Mökkeily on kuitenkin varsin globaali ilmiö. Mökkirakentaminen, mökkeilymotiivit ja mökkipuuhat ovat aika samanlaisia eri puolilla maailmaa. Etelä-Afrikasta, Kiinasta ja Iranistakin löytyy mökkitutkijoita, ja esimerkiksi kanadalainen mökkikuvasto on hyvin samanlaista kuin Suomessa.

 

Mökkeilystä on aina haettu vastapainoa kaupunkiarjelle ja yhä edelleen mökkiseudulta haetaan maaseutuidylliä – jopa sata vuotta sitten ollutta maaseutua.

–Voi ajatella, että mökit ovat ikiaikaisen maaseutumyytin linnakkeita. Mökkejä koristellaan kärrynpyörillä ja heinäseipäillä ikään kuin maaseutua haluttaisiin museoida. Moderni maaseutu on kuitenkin täynnä esimerkiksi suuria tuotantotiloja ja siellä eletään samalla lailla kuin kaupungeissakin.

Pitsihuviloiden jälkeen mökeistä tuli vaatimattomia ja yksinkertaisia. Mökillä haluttiin palata luontoon ja luonnonmukaiseen elämään. Tämä ajatus elää yhä, vaikka mökkien varustetaso on noussut ja mökille halutaan tekniikkaa ja teknologiaa lähes yhtä paljon kuin kotiin.

–Mökkeilijät eivät halua kyseenalaistaa mökkeilyn ekologisuutta, vaikka talviasuttavan mökin varustelu, kahden kodin ylläpitäminen ja autoilu asuntojen välillä eivät lopulta ole niin ekologisia kuin halutaan kuvitella, Kati Pitkänen toteaa.

 

Mutta miksi mökki pysyy ikuisena onnelana? Tutkijan mukaan kyse on siitä, että mökkeily koetaan välitilana. Silloin ei olla kaupungissa eikä oikein maallakaan vaan keskellä luontoa. Ollaan irti työstä ja arjesta, mutta samalla ollaan kiinni jossakin, eri tavalla kuin matkustettaessa vieraaseen paikkaan tai ulkomaille.

–Lisäksi koti saattaa vaihtua elämäntilanteiden mukaan montakin kertaa, mutta mökki pysyy jopa sukupolvelta toiselle. Mökki tuo maailman myllerrykseen pysyvyyttä ja vastapainoa.

Ihana, kamala kesämökki