Meijeri toi uusia tuotteita ja kehitystä kyläyhteisöön

Vuonna 1908 perustettu Niiniveden meijeri näyttää nykyisiin maidonjalostamoihin verrattuna vaatimattoman kokoiselta. Sen merkitys oli kuitenkin aikanaan mullistava.

– Meijerin tullessa muuttui paljon: sitä ennen maidon käsittely tapahtui pelkästään tiloilla, eikä siitä voitu jalostaa muuta kuin voita, rakennettuun kulttuuriympäristöön perehtynyt yli-intendentti Tapio Laaksonen Kuopion kulttuurihistoriallisesta museosta kertoo.

Voita myytiin sitten senkin edestä, jopa ulkomaille asti. Sen säilyvyyttä parannettiin runsaalla suolaamisella.

– Voissa saattoi olla yli 10 prosenttia suolaa. Vanhoissa resepteissä puhutaan siksi usein voin liottamisesta, minkä tarkoituksena oli poistaa ylimääräinen suolan maku.

Meijerissä pystyttiin käsittelemään maitoa monipuolisemmin kuin tiloilla, esimerkiksi pastöroimaan sitä. Tarjontaa pystyttiin tämän ansiosta laajentamaan pelkästä voista myös maitoon ja juustoon.

Tuotevalikoiman laajentuminen ei ollut ainoa meijerin mukanaan tuoma muutos. Laaksosen mukaan meijerin vaikutus ympäristöönsä on ollut suuri. Tiili ja betoni rakennusmateriaaleina otettiin meijerin esimerkistä käyttöön myös maitotiloilla. Sitä ennen navetat oli tehty puusta.

– Navetoissa on meijerin tapaan kosteaa, joten puu ei pidemmän päälle ole niihin hyvä materiaali, Laaksonen toteaa.

Meijeri veti puoleensa muutakin pienteollisuustoimintaa. Viljatuotteiden valmistus löysi luontevasti paikkansa maitotuotteiden läheisyydestä – meijerin perustamisen jälkeen tuli myllyn vuoro. Kun meijerin käyttö päättyi Vesannolla vuonna 1991, sen taakse rakennetun myllyn puuosat purettiin.

Jykevänä Niiniveden rannassa seisovaa meijeriä ei uskoisi yli satavuotiaaksi. 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen innostus osuusmeijerien perustamiseen ei ollut sattumaa.

– Erään näkemyksen mukaan osuustoiminta-aate toimi suomalaisten vastavetona venäläistämiselle, Laaksonen valottaa.

Niiniveden meijeriympäristöön kuuluu myös osuuskauppa, joka avattiin vuonna 1920. Meijerin tuotteista vain pieni osa meni myyntiin lähikauppaan. Osa palasi takaisin tiloille, joilta maito tuli, osa matkasi kauemmas. Kylmäketju tarkoitti entisaikaan ennen kaikkea nopeaa kuljetusta, mutta osa maitotuotteiden viilennyksestä hoidettiin jäillä. Talvella talteen kerätyt järven jäät kestivät kesän yli seuraaviin pakkasiin asti, kun ne säilytettiin varjossa sahanpuruilla peitettynä.

– Monissa taloissa oli tätä varten niin kutsuttu jääkatos. Harva myöskään tietää, että sana jääkaappi tarkoitti alun perin kirjaimellisesti kaappia, jonka alaosaan pantiin jäitä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Kolikkoinmäki henkii yhä 1920-lukua

Pohjois-Savo oli rikollisten ja veropakolaisten lymypaikka

Rautavaaralaiset talonpojat olivat sinnikkäitä raudanvalmistajia