Miina Äkkijyrkkä: Suomea vaivaa vähättelykulttuuri

Kaikki tai ei mitään. Se on Miina Äkkijyrkän luennon otsikko. Jos nyt luennosta on kyse.

Tiedotteessa sanotaan, että ”Luento sisältää mm. Miina Äkkijyrkän itsensä rustaamia runoja, Äitiydestä, lehmistä, miehistä, Jumalasta ja luomakunnan tilasta. Puhetta hiljaa ja kovaa. Totuutta tuntemisen kautta.”

– Tuntui vähän huijaukselta koko luennon nimike. No, saa nähdä millainen luento se sitten on, Äkkijyrkkä tuumaa iltapäivällä Kuopion Musiikkikeskuksessa.

Luento siintää vielä edessäpäin, se alkaa seitsemältä illalla kaupungintalolla. Musiikkikeskuksessa Äkkijyrkällä on ensin kolmen tunnin pop up -näyttely. Pöydällä on honteloita pieniä vasikoita muodostelmassa, seinillä lehmäpiirroksia.

– Minulla on vain tuo lehmä. Se on se formaatti, jolla pitäisi ilmaista kaikki ne oivallukset, mitä minä elämässäni keksin. Kyllä se on ehtymätön lähde ollutkin, ja sillä saralla on vielä materiaalia, lähteitä ja juoksevia puroja, ja varmaan sillä pärjään, kun tähänkin asti olen pärjännyt, Äkkijyrkkä sanoo.

Illalla selviää, ettei kyseessä todellakaan ole luento, sillä harvempi luento sisältää esimerkiksi eläinten äänten matkimista ihmisäänellä ja tuuballa. Oikeastaan kyseessä on runonlausuntatilaisuus, tai ei ehkä sitäkään.

Improvisaatio on tullut parin viime vuoden aikana osaksi Äkkijyrkän taiteilijuutta. Hän on kolunnut Suomea yhdessä Harri Lidslen kanssa, joka on myös Kuopiossa esiintymässä.

– Olemme kiertäneet kaikkia sellaisia paikkakuntia, missä ei ole varsinaisesti konserttitoimintaa tarjolla, etenkään contemporary-osaston musiikkia, performanssia tai poikkitaiteellista musiikkia, Äkkijyrkkä kertoo.

Tilaisuudessa on puhetta ja monisäkeisiä Siionin virsiä – virret ovat perintöä Äkkijyrkän körttiläisestä lapsuudenkodista. On runoja ja polveilevia puheita. Runoissa vilahtelevat muun muassa yksinäisyyden, alkoholismin, hellyydenkaipuun, erakoitumisen ja vanhemmuuden teemat.

Työstään kuvanveistäjänä Äkkijyrkkä puhuu vain vähän. Sen sijaan hänellä on asiaa esimerkiksi perinnekarjasta ja Kuopiosta.

Subjektiivisesti arvioiden puheet menevät hieman hämmentäviksi loppua kohden esimerkiksi tasa-arvosta ja uskonnosta puhuttaessa, mutta lauseet ovat irrallisia, puolinaisia, ja niistä on vaikea tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Kysymysten herättämisen Äkkijyrkkä siis osaa. Keskiharmaaseen tyytyminen ei taida kuulua hänen tyyliinsä.

Tiistaina on Kalevalan päivä. Äkkijyrkkä puhuukin sekä luennollaan että haastattelussa paljon suomalaisuudesta. Perspektiiviä kotimaan asioihin on tullut ulkomailla olosta. Kuusi päivää sitten Äkkijyrkkä tuli Singaporesta, missä oli kolme kuukautta tyttärensä perheessä lapsenvahtina.

– Olen löytänyt selityksen siihen, miksi Suomessa menee niin huonosti. Me olemme vähättelykulttuuri, jossa vähättelyn kautta uusi sukupolvi kasvaa huonon itsetunnon omaavaksi ja haasteiden edessä lyyhistyväksi. Täysin kädettömäksi, puhumattomaksi ja onnettomaksi, vaikka kaikki edellytykset olisi siihen – kun olemme näin lahjakas ja luova kansa – että pystyisimme selviytymään melkein mistä vain, Äkkijyrkkä sanoo.

Vähättely ulottuu paitsi itseen myös muihin ihmisiin. Äärimmilleen vietynä siitä tulee vihapuhetta.

– Uusi termi vihapuhe kumpuaa minusta täydestä ymmärtämättömyydestä. Että ihminen kuluttaa kallista elämänaikaansa sellaiseen negatiiviseen, se on ihan pöyristyttävää. Ja että sellainen vielä sallitaan.

Koko sosiaalinen media on Äkkijyrkän mielestä turhuuksien turhuus. Lisäksi se surkastuttaa silmiä. Ja silmät taas ovat maailmaa visuaalisesti hahmottavalle kaikki kaikessa.

– Taivaanrantaan pitäisi mieluummin silmälihaksia verrytellä kuin katsoa vilistävää konetta 20–40 sentin päässä naamasta.

Kuopioon Äkkijyrkällä on viha-rakkaussuhde, joten ei ole ihme, että kaupunki nousee esiin luennolla. Suhde on Äkkijyrkän mukaan Kuopioon kenties vielä voimakkaampi kuin Iisalmeen, missä hän on syntynyt.

Kuopion ikäviin muistoihin liittyy Savon Sanomat, sillä Äkkijyrkkä koki olevansa lehdessä todella kovan kirjoittelun ja arvostelun kohteena 1980–90-luvuilla. Tämä sai Äkkijyrkän hylkäämään sekä lehden että kaupungin.

– Savon Sanomat teurasti minut viimeistä maksan ripettä myöten, hän toteaa, mutta kertoo myös, että nuoruuden myötä saattoi itsekin tulla tehneeksi tyhmyyksiä.

Hyviä asioita Kuopiossa on sen sijaan paljonkin. Täällä on syntynyt Äkkijyrkän poika, ja hän on löytänyt kaupungista myös kaksi lastensa isää. Pauli Venäläisen valimo on valanut enemmän Äkkijyrkän teoksia kuin muut valimot.

Ja Kuopiossa Äkkijyrkkä on nähnyt ensimmäisen taidenäyttelynsä.

– Se oli hyvin merkittävää minulle.

Miina Äkkijyrkän luento oli osa Taideyliopiston Kuopion yksikön Studia Generalia -luentosarjaa.

Miina Äkkijyrkkä: Taiteilijan työ on enimmäkseen arkista