"Munkin täytyy olla iso"

Tässä on munkinpaistaja, joka ei ole kuuteen vuoteen syönyt yhden yhtä munkkia.

Ei sillä, että itse tehdyt munkit eivät olisi hyviä. Päinvastoin, Keiteleen Lossisaaren matkailukeskuksen kahvilan munkkirinkelit ovat lähes legendaarisia.

– Minä en vain oikein tykkää makeasta. Munkeissa on niin paljon kaloreitakin, naurahtaa Sirpa Pitkänen.

Pitkänen on ollut keittiötyöntekijänä Lossisaaressa nyt 8,5 vuotta. Sinä aikana hän on tehnyt tuhansia munkkeja ja tietää kyllä, millainen vetovoima paikan munkeilla on.

– Varsinkin kesäaikaan tuntuu, että vaikka kuinka niitä leivotaan, mikään ei riitä.

Lossisaaren munkkien salaisuus on niiden muhkea koko ja kuohkeus. Munkit on tehty pitkään samalla reseptillä, mutta maustesuhteita on hiottu jonkun verran. Yrittäjä Erkki Hartikainen kertoo, että vakio-ostajia on ovessa kiinni jo aamulla puoli seitsemältä, kun ovet avautuvat.

– Munkin täytyy olla iso, sillä meillä käy paljon rekkamiehiä, eikä heille pikkudonitsin kokoinen munkki riitä. Tykkäävät, että niissä on syödä asti, Hartikainen sanoo.

Kuopiossa asuva yrittäjä käy paikan päällä kerran–pari viikossa, eikä tarvitse kertaakaan selitellä kotona, että olisi ollut muualla huitelemassa.

– Kun menen kotiin, vaimo sanoo, että tuoksut munkille. Munkin syönti alkaa kyllä jo näkyäkin, Hartikainen nauraa.

Sirpa Pitkänen maistaa nyt jutunteon kunniaksi puolikkaan munkin monen vuoden tauon jälkeen. Kahvikupposen kanssa tuote uppoaa nopeasti parempiin suihin.

Kahvilan puolella munkkivitriinillä riittää väkeä. Paikallinen herrasmies ottaa vain kahvin. Munkkia ei parane ottaa, sillä vaimo on asettanut hänet munkkikieltoon liikakäytön takia.

Viereisessä pöydässä istuva reissun päällä oleva ulkopaikkakuntalainen pari puolestaan mussuttaa munkkejaan hyvällä omalla tunnolla.

– Hyvä on munkki. Ja iso, Kaustisissa asuva Sari Kemppainen makustelee.

– Kyllä kannatti tähän kääntyä, Tapio Varila komppaa.