Nämä naapurit juttelivat ensimmäisen kerran 15 vuoteen: "On paljon mukavampaa, kun puhutaan toinen toisillemme"

Nyt lähdetään tervehtimään naapureita oikein kädestä pitäen.

Kuopiolainen Anita Jämsén etenee lumista kotikatuaan Itkonniemellä kohti Merja ja Veijo Vainikaisen pihaa.

Jämsén on asunut 15 vuotta muutaman talon päässä Vainikaisista, mutta he eivät oikeastaan tunne toisiaan. Jämsén on kyllä nähnyt heitä toisinaan kävelemässä ja pannut merkille, että heissä on jotakin tuttua – hän muistaa molemmat etäisesti lapsuudestaan tai nuoruudestaan.

Vainikaiset tekevät pihalla lumitöitä ja Jämsén ojentaa kättä. Suoritetaan virallinen tutustuminen.

– Olen Jämsénin Anita tästä samalta kadulta. Tehän olette asuneet täällä pitkään, eikö?

– Pisimpään, yli neljäkymmentä vuotta. Vuonna 1973 muutettiin tähän.

– Ja minun isäni ja äitini taas ostivat taloni 1970–80-luvun vaihteessa ja peruskorjasivat sen, ja minä puolestani ostin sitten talon heiltä. Vuodesta 2004 lähtien olen nyt asunut talossa.

Kun tutustumisesta on kulunut viisi minuuttia, sukuselvitys on tehty ihan kirjaimellisesti. Naapurissa asuu myös Jämsénin veli, jonka Vainikaiset tuntevat, ja samoin he tuntevat Jämsénin vanhemmat oikein hyvin. Mutta niin vain on aika hujahtanut, etteivät Vainikaiset olleet tulleet ajatelleeksi, että talossa onkin asunut pariskunnan tytär jo 15 vuotta.

Se, että ollaan asuttu näin pitkään vain muutaman talon päässä toisista tutustumatta, on täysin mahdollista kaupungissa. Ajetaan autolla ja lenkkeillään eri suuntaan – ei siihen muuta tarvita.

– Mutta kun asuin (Leppävirran) Paukarlahdessa maaseudulla, niin siellä alettiin huudella pellon yli naapurille heti, kun kevät koitti, Jämsén huomauttaa.

 

Tänään vietetään kansainvälistä Tervehdi naapuriasi -teemapäivää. Thomas ja Ruth Royn aikoinaan ideoima päivä on perustettu ajatuksella, että ihmisillä olisi paljon mukavampaa, jos he heilauttaisivat kättään naapurille. Päivän perustajien viesti on, että tällainen pieni ele voi olla uusi alku jollekin suuremmalle.

– Kun tervehditään, jäädään helposti myös juttelemaan. Siitä se alkaa, Merja Vainikainen kuvaa tervehtimisen mukanaan tuomaa hyvää.

– Asuminen on paljon mukavampaa, kun puhutaan toinen toisillemme, Jämsén nyökkää.

Jämsénin ja Vainikaisten mielestä kädellä huiskuttaminen on perinteinen tapa moikata naapuria.

– Naapurin tervehtiminen on sellainen hujjautus, näin! nauraa Anita Jämsén ja heilauttaa kättään.

– Ja nuapuri on ehdottomasti mukavampi sana kuin naapuri. Naapuri kuulostaa jotenkin teennäiseltä, kolmikko korostaa.

Naapurin tervehtimistä pidetään Suomessa ikään kuin myönteisen kanssakäymisen minimitasona. Joka kolmannella on alle kymmenen sellaista naapuria, jota tervehtii tavatessa. Toisella kolmanneksella tällaisia on 10–15 ja loppukolmanneksella enemmän. Joka neljäs juttelee naapureiden kanssa päivittäin, 60 prosenttia viikoittain ja yli 80 prosenttia kuukausittain. Eniten jutellaan rivitalossa. Tiedot ovat Suomalaisen naapuruuden piirteitä asukaskyselyn valossa -tutkimusraportista vuodelta 2013.

 

Savossa ei jätetä naapuria tervehtimättä, jos on uskominen Savon Sanomien verkkokyselyyn vastanneita.

Kyselyn mukaan 92 prosenttia tervehtii aamulla jokaista näkemäänsä naapuria.

Kyselyssä 40 lukijaa kertoi kokemuksiaan omista naapuruussuhteistaan. Hyvin monella vastaajalla korostui naapuriapu. Ja näin he kommentoivat:

– Entinen naapuri toi kukkia ja välillä myös leivonnaisia – jopa lahjankin merkkipäivinä. Hän sai lukea meidän aamulehtemme ja teimme yhdessä pihahommia. Hän ompeli meille verhoja ja korjaili vaatteita.

– Ympärillämme on paljon mukavia naapureita. Apua on saatavilla aina tarvittaessa joltakulta. Yksi kävi ulkoiluttamassa koiramme, kun kotiinpaluumme venähti. Toinen kiirehti auraamaan lumet mönkijällään nähdessään minun putsaavan lumia yhteisen postilaatikkorivimme edestä runsaan lumisateen jälkeen.

– Ensi kesänä pääsen mukaan mustikkametsään. Kaupungista muuttaneelle täysin ilman suuntavaistoa syntyneelle tämä on parasta naapuriapua. 

– Naapurini on maailman paras. Perinteinen hiihtolatu joka vuosi tulee pihaani asti. Naapurin mies ajaa vaimolleen latua, niin minäkin pääsen pihastani hiihtämään.

– Naapuri käy kastelemassa kasvihuonetta ja kasvimaata kun olemme poissa. Vasta paikkakunnalle muuttaneena olen myös päässyt mukaan puolukkametsään.

– Saan tarvittaessa autokyydin esimerkiksi laboratorioon, voin soittaa ja jutella asioista ilman että tarvitsee pelätä juttujen leviävän. On mukavaa vaihtaa kuulumiset vaikka pyykin levityksen ohessa. Muistavat jouluisin ihanilla paketeilla. Meillä on takulla maailman parhaat naapurit.

– Kuplassa elämme paritalon itä- ja länsisiivessä. Koirat pääsevät ulkoilemaan vuoroin vieraissa työ- tai muiden tilanteiden vaatiessa. Joskus iltaa istuessamme korttikin vie tahi tuo, virkkuuohjeen mennessä yli hilseen naapurinna hyökkää tulkkausavuksi.

 

Naapurikehuissa korostui myös syvällisemmän yhteyden löytyminen, ystävystyminen:

– Yksi parhaista ystävistäni! Lenkkikamu, sielunsisko. Synttäritkin vietämme sattumalta samana päivänä. Mikäs sen mukavampaa kuin kipaista naapuriin iltateelle villasukissa.

– Jo pelkkä valo naapurista ilahduttaa: ovat kotona ja kunnossa. Näin maaseudulla.

– Rajanaapurista saimme perhetutut ja parhaat ystävät. Vuosien saatossa on naurettu ja itketty yhdessä, ilot jaettu, suuretkin murheet surtu. Apua on annettu ja otettu vastaan. Ilman heitä elämä olisi yksinäistä, köyhää ja yksitoikkoista.

 

Merja ja Veijo Vainikainen tunnistavat samanlaisia naapureita omista lähitaloistaan. Muun muassa ”nuapurin Mikaan” voi aina luottaa – loppuipa sitten jostain vempeleestä bensa tai tökkipä auton käynnistys.

– Aiomme asua täällä vastakin – niin kauan kuin mahdollista. Aina saa apua naapurilta, Vainikaiset suitsuttavat.

Hyvään naapuruussuhteeseen kuuluu heidän ja Anita Jämsénin mukaan myös sopiva tilan antaminen.

– Pitää muistaa, että ei työnnä nokkaansa joka asiaan, Merja Vainikainen nauraa.

 

Kohteliaaseen käyttäytymiseen kuuluu sekin, että osoittaa huomaavaisuutta tilanteissa, joissa sitä erityisesti tarvitaan.

– Kun meillä oli ylioppilasjuhlat, niin naapuri sammutti oitis moottorisahansa. Näin se naapuruus pelittää, Merja Vainikainen kehuu.

Myös lukijakyselyyn vastanneet ovat kiitollisia naapureiden joustavuudesta. Näin aiheesta kommentoitiin:

– Naapurimme eivät ole koskaan valittaneet perheemme musiikkiharrastuksesta. Meillä on treenattu päivittäin klassista musiikkia, ja sen on täytynyt kuulua naapureihin asti. Iso kiitos, arvostan suuresti!

Uusimmat

Savo

Kuusikymppinen KYS on tuhansien hoito- ja työpaikka – katso kuvia matkan varrelta

Terveydenhoidon huima tulevaisuus: älyniveliä ja robottijalkoja

Itä-Suomen yliopisto sai ison potin – yli 6,6 miljoonaa tutkimusrahaa

Ryöstäjä iski apteekkeihin kolme kertaa saman päivän aikana – poliisikoira jäljesti epäillyn

Punkkien aiheuttamiin tauteihin sairastutaan aiempaa useammin – 6 faktaa borrelioosista ja puutiaisaivotulehduksesta

Vuoden kysiläinen työskentelee synnyttäneiden äitien ja vauvojen tukena

Koira hyökkäsi nuoren pyöräilijän kimppuun ja alkoi purra – anteeksi pyytänyt nainen poistui paikalta selvittämättä asiaa

Itäradan hankeyhtiön perustamiseen täysi valmius – Kuopio tavoittelee Turun ja Tampereen mallia

Ennakkoäänestys päättyi: jos ei ole paikallista ehdokasta, valitaan tuttu ja näkyvä nimi

Ennakkoäänestys piirin laimeinta Siilinjärvellä – naiset miehiä ahkerampia

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.